Aamulla minä odotan, että avaat silmäsi ja nouset vihdoinkin ylös. Olen nukkunut sinun vieressäsi koko yön ja nyt olisi aika laittaa ruoka likoamaan, jotta voin odottaa sen valmistumista. Samalla odotuksella menee se, että ruokailun jälkeen pääsemme ulos. Sitä minä odotan kovasti myös.

Sisälle pääsemistä en odota kovastikaan. Sinne sisälle vain mennään ja sitten alkaa aamupäivän odottelut. Odotan, että saat hommat valmiiksi. Odotan, että istut koneelle ja alat töihin, jotta pääsen sinne sinun jalkoihihisi makoilemaan. On todella varsin ärsyttävää, jos ensin istut ja sitten nouset ja jopa siirryt toiseen paikkaan. Usein nouset siitäkin yhtäkkiä ja joudun taas siirtymään päivystysasemiin nojatuoliin.

Odotan, että menet vessaan, jotta pääsen ihailemaan sitä kun harjaat hampaita ja oiot noita kikkuroitasi harjalla. Ihmiset ovat outoa väkeä. Ne katsovat sellaista kiiltävää pintaa ja vääntelevät naamaansa siinä. Huoh. Minä odotan, että voitaisiin mennä päiväkävelylle.

Nyt alkaa näyttää lupaavalle. Vedät ulkohousuja jalkaan. Laitat kenkiä ja minä odotan kävelemällä ympäri sinua. Siis täh? Taas vessaan…. ja sitten vihdoinkin pääsemme matkaan. Odottelen myös ulkona erilaisia asioita. Odotan, että avaat oven ja odotan että avaat auton oven. Sinne saan sentään hypätä ilman odottamista. Odotan, että pääsemme perille. Vaan kun tullaan perille, niin taas odotan sitä että annat luvan tulla ulos autosta. Ja siinä auton edessäkin odotan, että voimme lopultakin hiukan jaloitella, haistella, kävellä, juosta, tutkia ja leikkiä. Samat autohommelit ja proseduurit käydään läpi kotiinpäin mentäessä.

Kotona otan nokkaunet. Lähdet jonnekin ja minä siinä unen lomassa sinua kotiin odotan. Eteisessä tai sohvalla. Mitä kauemmin olet sen varmemmin löydyn eteisestä odottamasta. Mitäs olit niin kauan? Tulet kotiin ja olen kovin iloinen siitä, mutta joudun odottelemaan vuoroani, sillä meitä on kolme ja kaikkia tervehditään vuorollaan. Typerää. Kyllä me kaikki mahdumme syliin yhtä aikaa.

Vatsassa alkaa tuntua hiukan oudolle. Nyt odotetaan päivällistä. Kestää aivan luvattoman kauan, että viitsit laittaa sitä murkinaa kuppiin odottelemaan. Uutiset tuli, viittomakieliset uutiset tuli, uudenmaan uutiset tuli, oddasatkin tuli ja jumankekka se säätiedoituskin tuli jo! Nyt alkaa jo seuraavan ohjelman tunnari. Kuolen nälkään.

Sain ravintoa ja toistaiseksi ei kai tarvitse odottaa mitään. Tarvitseepa sittenkin. Me lähdemme harjoittelemaan kanssasi odottamista. Odotan lähtöä, odotan autossa, odotan sitä että pääsen tekemään odottamista. Maassa paikallaan tai istumassa tai seisomassa. Odotan myös sitä että pääsen tekemään jotain muuta. Niin kuin nyt esimerkiksi pyörimään, hyppelemään, toljottelemaan sinua rakas emäntäni. Odotan ruokapalkkioita. Mielellään oikein hyviä. Odotan myös muita palkkioita, mutta en tokikaan yhtä paljon kuin ruokapalkkioita.

Ilta on kaikista pahin. Illalla alkaa iltapalan odottelu. Ihan älytön homma kuulkaas. Sinä menet taas sinne kylpyhuoneeseen. Minä odotan sinua istumalla oven vieressä.  Joskus odotan makaamalla. Sitten sinä tulet, pilkot meidän iltapala herkut ja koko hemmetin rituaali vie vaikka kuinka paljon aikaa. Voitaisiin myös syödä herkkupalat niin, että ei tarvitsisi tässäkin tilanteessa odottaa, että sanot kunkin koirasi nimen ja annat herkun. Jessus mutsi. Sitten vielä laulat unilaulun siihen päälle. On onni, että kukaan muu ei tätä näe. Se on siis niin järjettömän noloa.

Minä odotan, että tulet nukkumaan, mitä et tietenkään tee koskaan ajoissa. Odotan ja odotan ja lopulta suostut tulemaan viereeni. Sitten voin nukahtaa. Aamulla herään ja kaikki odottaminen alkaa alusta.

Toiveeni olisi se, että paljon vähemmän sitä odottelemista ja paljon enemmän itse aksöniä. Toinen toiveeni olisi sellainen, ja tästä ollaan Koirakomitean kokouksissakin puhuttu, että vastavuoroisesti sinä odottelisit kaikessa rauhassa kun koira esimerkiksi nakertelee ulkona keppejä, haistelee hajuja, seukkaa koirakaverien kanssa ja leikkii onnellisena hurjia leikkejä? Koska minä odottelen kärsivällisesti kun sinä siirtelet lenkillä niitä raskaita jalkojasi armottoman hitaasti eteenpäin, niin olisi mukavaa jos sinä puolestasi jaksaisit odotella silloin kun minulla on tärkeää puuhaa.

Vielä yksi juttu. Kun sinä pidät korvallasi sitä outoa esinettä joka välillä soi, ja päästelet mitä ihmellisempiä ääniä kurkustasi, kuten korinaa, pulinaa ja sellaista ääntä mikä muistuttaa variksen rääkymistä, niin minäkin voisin puolestani hiukan haukuskella iltasella hämyhaukun aikaan ihan kaikessa rauhassa.

En valita, just saying!

T. Koirasi Justiina ❤

 

 

Mainokset