Huomio huomio!

Koirat ovat siitä outoa porukka, että ne todella haluavat ihmisen huomiota. Ne haluavat olla ihmisen seurassa ja touhuta ihmisen kanssa. On ihmeellistä, että jokin toinen eläinlaji haluaa jakaa elämänsä toisen lajin kanssa, vaikka omiakin lajikumppaneita on olemassa. No ainahan koiralta ei kysytä missä se haluaa olla, vaan se on siellä missä on. Voimatta asialle juurikaan mitään.

Rauhakin kulkee kotona monessa mukana ja tunkee nokkansa aina sinne missä minä touhotan. Jos se sattuu olemaan nukkumassa kun teen jotankin, mitä vaan, niin tuossahan tuo jo äkkiä on. Mukana toiminnassa. Se mukana touhottaminen on sille palkitsevaa. Samalla se saa minulta huomiota. Puhua pulputtelen sille ja aina välillä ehkä vähän rapsuttelenkin sitä.

Onhan ihminen aika hyödyllinen kumppani koiralle. Kun tarkemmin miettii, niin ihan kaikki hyvä tulee ihmiseltä. Ihminen osaa hämmästyttäviä asioita. Avata ovia avaimilla, taikoa ruokaa ihan tuosta noin vaan, käsitellä esineitä, kuten nyt esimerkiksi autoja, hissejä ja valonappuloita. Toki ihmiseltä tulee kaikkea ihan älytöntäkin, mutta ilmeisesti senkin kestää jos vain hyödyt ovat riittävän suuret.

Mihin niitä suuren laumanjohtajan elekeitä tarvitaan kun maailman avaimet ovat oman ihmisen käsissä.

Vuorovaikutusta puolin ja toisin

Me koiralliset olemme ihan jatkuvassa vuorovaikutuksessa koiriemme kanssa. Olemme myös huomaamattamme. Paitsi silloin kun olemme poissa paikalta. Silloin useimmat koiramme lepäävät. Muuten väitän, että tavallisessa koirataloudessa koirat seuraavat silmä kovana eleitämme ja liikkeitämme. Ne kuuntelevat ja katselevat ja reagoivat. Jatkuvasti. Ollakseen paikalla kun ruokaa tulee, kun ulos lähdetään tai kun pudotat jotakin tai kun valmistaudut lenkille. Kuunnella pitää, että erottaisi tärkeät sanat, kuten ruoka, hyvä, ulos, metsään, jne…..

Homma toimii myös toisin päin. Usko tai älä. Mekin reagoimme jatkuvasti koirien käytöksiin. Niiden hienovaraisiin eleisiin tai selkeämpiin käytöksiin. Me reagoimme usein juuri niihin käytöksiin joita emme haluaisi nähdä lainkaan. Kun koirasi haukahtaa ovikellon soidessa tapahtuu sinussa jotakin. Kiellät koiraa tai lähdet liikkeelle ovea kohti ja avaat oven mielenkiintoiselle vieraalle. Kun koirasi tuijottaa sinua syödessäsi ja komennat sen pois tai silloin tällöin annat sille palasen leivästäsi. Ethän toki aina voi vastustaa koirasi nälkäistä katsetta.

Juuri lenkiltä kotiin tullessamme koirat istahtavat vessan oven eteen. Katsovat ovea. Ymmärrän, että niillä on jano ja vettä pitäisi saada. Avaan oven ja ne seisahtavat kupin eteen. Pieni pään liike sivulle ja kupin haistelu kertoo minulle, että vesi on seissyt kupissa ja eläin olisi vallan mielissään jos sen tuoreeseen vaihtaisin. Vaihdan veden ja koirat juovat tyytyväisinä. Kommunikointia ilman yhtään sanaa.

Joskus vuorovaikutukseen riittää pelkkä katseiden kohtaaminen. Koirasi oppii nimittäin uskomattoman tarkasti lukemaan elekieltäsi. Se on jatkuvasti tarkkaillut sinua ja tuntee tapasi kuin omat taskunsa. Tai siis sinun taskusi.

Jos sinulla on hyvä ja luotettava suhde koiraasi, voit pelkällä katseella palkita koiraasi ja vahvistaa käytöksiä. Jos olet epäjohdonmukainen ja pelottava, muodostuu sinun tarkkailemisesi koirallesi stressaavaksi. Sen on jatkuvasti todella tärkeää tietää koska seuraavaksi suutut tai koska tartut koiraasi niskavilloihin.

Jatkuva huomioiminen voi olla stressaavaa

Huomiota voidaan hyvin säännöstellä. Jatkuva koiran tarkkailu ei ole vain sinulle rasittavaa, vaan se on sitä myös koirallesi. Yleensähän pikkuinen juuri kotiin saapunut pentu on koko ajan katseiden keskipisteenä. Ja tämän se sitten oppii. Kaikki mitä se tekee huomioidaan. Nyt se pissaa, nyt se kävelee, juoksee, hyppii, puree sinua, leikkii (iiiihana), kakkaa, nukkuu, haukkuu (voi kuinka söpö), murisee. Nyt se tepsuttaa eteesi ja istahtaa (ja pitäähän se siitä palkita) nyt se juoksee sukka suussa karkuun ja saa sinut villiin leikkiin kanssaan. Hirmuisen raskasta kaikille osapuolille.

On hyvä opetella elämään koiran kanssa niin, että se ei ole taloutesi keskipiste. Vaikka kävisit töissä ja sinulla olisi pitkät päivät ja huono omatunto koirasi vuoksi on kohtuus siinä koiran huomioinnissa hyvä teko. Jos aina läsnäollessasi panostat kaikkesi koiran kanssa olemiseen alkaa läsnäolosi tarkoittaa koiralle jatkuvaa kiihtymystä ja leikkiä ja puuhaa. Sinusta itsestäsi tulee vihje kiihtymykselle. Väitän!

Aktivointihan on päivän sana ja usein se käsitetään niin, että mitä enemmän koiran kanssa puuhaat sen parempi. On toki hyvä myös puuhata koiran kanssa, mutta vielä tärkeämpää on elää koiran kanssa rinta rinnan ilman jatkuvaa touhotusta. Kohtuus kaikessa.

Huomioi rauhallisuus ja hyvät käytökset

Meillä ihmisillä on tapana huomioida koiraa vasta kun se tekee jotakin ikävää tai hankalaa tai vaarallista. Emme oikeastaan kiinnitä huomiotamme koiraan silloin kun siitä ei ole harmia. Mutta jos nyt oletetaan että koiralla on ihan sisäsyntyinen tarve tulla huomatuksi ihmisensä osalta on vallan luonnollista, että se oppii saamaan huomiota väärällä tavalla.

Jos olet tutustunut positiiviseen vahvistamiseen, olet myös huomannut että kun palkitset hyvästä käytöksestä, nappaat naksuttimella hyviä käytöksiä ulkoilessanne ja huomaat juuri kaikki hyvät asiat ja käytökset joita koirasi tekee, ei sinulle juurikaan jää aikaa huonojen käytösten huomioimiseen. Koska koiralle mikään ihmismaailman hyvä käytös, kuten esimerkiksi kauniisti hihnassa kulkeminen, ei ole itsestäänselvyys, sinulla riittää työsarkaa senkin huomioimiseen mitä kaikkea kivaa koirasi osaakaan.

Muista kohtuus tässäkin. Älä nyt siis käy naksuttelemaan silloin kun koira lepää. Kouluttamisen tarkoitushan on että koira oppii tekemään jonkun tietyn käytöksen. Kun se on opittu, vahvistetaan sitä aika ajoin epäsäännöllisesti, jotta opittu käytös ei sammu kannattamattomana. Itsekään et varmaan pitäisi siitä että joku tarkkailee jokaista liikettäsi ja kiljaisee aina ”hyvä” kun teet jotakin hauskaa.

Nukutaan

Oletko huomannut, että kun nukut ei koirasikaan tarkkaile sinua kokoaikaisesti vaan se nukkuu. Se on oppinut, että öiseen aikaan ei juuri tapahdu mitään ja että olet yöllä vallan hyödytön otus.

Mutta jos päivällä koirasi torkkuu sohvalla tai paikallaan on se jatkuvasti tietoinen siitä mitä teet. Menetkö keittiöön? Jos menet keittiöön ja avaat jääkaapin, niin voiko sieltä tippua jotakin koirallekin? Jos voi – aina välillä – on ehdottoman kannattavaa pitää sinua silmällä tarkasti jatkossakin. Vaikka et sitä herkkua edes joka kerta antaisi. Ja koska sinun mennessäsi keittiöön vastaat joskus koiran katseeseen palkitsemalla sen jollakin makupalalla, ei se jatkossakaan voi nukkua kovinkaan syvää unta.

Minulla on tarkka periaate siinä, että vain tiettyinä aikoina saavat koirat tässä talossa syötävää. Ei siksi että ne eivät saa ”kerjätä”, vaan siksi, että ne saisivat levätä rauhassa. Olla tarkkailematta minua.

Give your dog a break!

Anna koirasi olla. Anna sen olla rauhassa ja levätä ilman että hössötät sen kanssa koko ajan. Anna sen myös ulkoilla ilman jatkuvaa tarkkailua ja puuttumista kaikkeen mitä se tekee. Väitän, että näin saat tasapainoisemman kumppanin.

Koira siis ilmeisesti haluaa muutenkin huomiotasi kuin palkkion toivossa. Jokainen vuorovaikutustapahtuma koiran ja sinun välilläsi pitää sisällään valtavasti informaatiota ja oppimista. Silti uskon, että pelkkä koiran huomioiminen palkkiona on riittämätön vahviste. Ei siis kannata koiraa häkissä sen takia pitää että se tottelisi paremmin. Tapakasvatukseen valitaan sellainen palkkio joka juuri sille koiralle on paras. Yleensä se on makupala tai jokin muu koiralle erityisen mieluinen asia.

Huomiota seuraa yleensä jokin koiralle merkityksellinen asia. Siksikin on tärkeää miettiä mitä huomioit ja mitä et. En missään tapauksessa allekirjoita mitään ”huomiotyhjiöitä” tai ”jääkausia” sillä niiden tarkoitus on vain kiristää koiraa hyväksymään palkkioksi jotakin joka sille ei ole niin palkitsevaa, mutta välttämätöntä silti hengissäpysymiseksi. On huomattavasti tehokkaampaa etsiä omalle koiralle todella toimivat palkkiot ja käyttää niitä kouluttamiseen.

Elellään ja ollaan yhdessä, tehdään kaikkea hauskaa kohtuudella, huilitaan ja nautitaan toistemme seurasta. Sellainen elämä koiran kanssa on vallan antoisaa ja suositeltavaa.

Terveisin: Sanna