Koulutushaaste

Tänään naksuttelin Rauhan ulkona kaivon kannelle seisomaan kaikilla neljällä jalallaan.

Mitäs järkeä siinä nyt sitten on? Paljonkin. Mitä tahansa mukavaa teet yhdessä koirasi kanssa, sen paremmaksi teidän välinen suhde muokkaantuu. Eläin saa paljon harjoitusta oppimiseen ja ryhtyy ahkerasti kokeilemaan, mikä saisi sinut naksauttamaan. Tämä taas tekee koirasi opettamisen sinulle helpoksi. Mukavaa ja niin vuorovaikutteista.

Käytöksen aikaansaamisen keinoista valitsin sheippaamisen. Vaihe vaiheelta koulutus edistyy kohti toivottua lopputulosta. En kerro koiralle millään tavalla mitä siltä haluan vaan naksutan aina kun se tekee jotakin toivotun lopputuloksen suuntaan.

Seisoskelin siis kaivon kannen vieressä. Kun Rauha nenällään lähestyi kantta, naksutin ja annoin makupalan. Naksuttelin lähestymisestä muutaman kerran ja pidin tauon. Sitten en enään naksauttanutkaan vain lähestymisestä vaan jäin odottamaan jotakin vähän enemmän. Äkkiähän tuo nokkela olento nosti tassunsa alustalle, josta se sai naksun ja palkkion suoraan kaivon kannelle.

Tätä toistettiin jonkun kerran ja tauon jälkeen naksautin kerran yhdestä jalasta ja jäin odottamaan toisen jalan nostamista kannelle. Näin edeten sain Rauhan nousemaan kannelle aika nopeasti. Kun se ensimmäisen kerran nousi kannelle, sai se monen monta herkkua kannen päälle.

Jotta saisin pennun pois kannelta heitin aina kannen päällä annetun namun jälkeen makupalan pois kannelta maahan. Tässä hifistelin sen verran, että annoin kannen päälle paremman namin ja kannelta pois heitin kuivan ruokanappulan.

Oikeastaan tämä kaikki ei tapahtunut yhden koulutuskerran aikana, vaan välillä Rauha käväisi päiksyillä kotona. Koulutustuokiot kannattaa pitää lyhyinä, jolloin niitä voi päivän aikana olla pari kolmekin.

Tämän käytöksen olisi voinut opettaa myös kosketuskepin avulla. Kosketuskeppi tai kohdekeppi on mikä tahansa tikku jonka päässä on pallo. Sen voi valmistaa ihan omin pikku kätösin tai sen voi vaikka tilata netistä.

Kun eläin on oppinut koskemaan kepin päätä tai jopa seuraamaan sitä, voidaan se ohjata erilaisiin paikkohin keppiä avuksi käyttämällä. Jo pelkkä kepin koskeminen ja sen seuraaminen on useimmista koirista hauskaa.

Zelda näyttää mallia

Koira oppii nopeasti koskemaan kepin päätä ilman houkuttelua. Onhan aika todennäköistä, että se haluaa nenällään selvittää mikä härpäke sinulla on kädessäsi. Ja juuri kun nenä osuu palloon sinä tietenkin naksautat ja annat makupalan. Anna makupala lähelle kepin päätä ja odota että koira tekee saman uudestaan. Älä tässä välissä liikuta keppiä äläkä vaihda paikkaa.

Kun viisas eläimesi osaa tämän kunnolla voit vaihdella kepin paikkaa. Voit myös heittää harhanamun hiukan kauemmaksi itsestäsi, niin että koira tulee kauempaa kepin luokse takaisin. Muistathan harjoitella eri kohdissa huonetta ja myös eri huoneissa tai vaikkapa pihalla.

Heitänpä nyt kaikille haasteen opettaa koiralleen vaikkapa sheippaamalla tai kohdekeppiä hyväksi käyttämällä itsensä ympäri pyörähtäminen. Tarkoitus on siis saada eläin pyörähtämään akselinsa ympäri ilman, että makupalalla houkuttelet sitä tekemään niin.

Liitänpä tähän pari koulutusvideota inspiraatiota antamaan:

• http://www.youtube.com/watch?v=J0-FRdupR7A&feature=relmfu
• http://www.youtube.com/watch?v=KBSqPSmLCzM list=UU8lnd6G9mSzIJbPuYp4WT9w&index=10&feature=plcp

Tässäpä nyt pari tapaa saada käytöstä aikaan ilman houkuttelua. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin onhan tuo kohdekeppikin jonkinlainen houkutin sekin.

Ja ei kun kouluttelemaan… 🙂

T: Sanna

Käsky vai vihje?

Viisi kuukautta elämää täynnä ja paljon paljon opittuja asioita.

Minä päätin, että Rauhan esikoulu on ohi ja nyt on aika mennä ekaluokalle. On ihan selvästi aika opetella oppimaan. Voisiko käydä jopa niin, että koulutuskärpänen purisi minuakin. 🙂

Osaahan tuo pirpana jo vaikka mitä, mutta ekaluokalla opitaan sellaiset hyödylliset käytökset kuin istuminen ja maahan makaamaan meneminen ja sivulle istumaan tuleminen ja takajaloilla nököttäminen ja …….

Mitä tuo koira sitten jo osaa? Eihän sille toki tarvitse opettaa istumista. Senhän se osaa ihan luonnostaan. Se täytyy opettaa suorittamaan tämä käytös silloin kun sen ihminen antaa äänimerkin tai eleen jonka ihminen on päättänyt tarkoittavan kyseistä käytöstä. Sama koskee muitakin koiralle luontaisia käytöksiä. Opetamme siis näitä käytöksiä tarkoittavat vihjeet koiralle.

Signaali tai vihje. Molemmat käyvät. Itse pidän vihje sanasta sillä se pitää sisällään jännitystä ja toiveen siitä että jotakin kivaa tapahtuu. Monissa television tietokilpailuissa annetaan vihjeitä ja on hurjan jännää arvataanko vastaus jo siitä ”viiden pisteen vihjeestä”. Jos koiralle on opetettu käytös positiivisesti vahvistamalla, siitä saattaa jopa tuntua samalta kun se odottaa vihjettä siitä mitä seuraavaksi saa tehdä.

Käskystä sanana tämän verran. 🙂

käsky

1. määräys, vaativa kehotus. esim. Tiukka käsky. Lähtö-, pysähtymiskäsky. Antaa jklle, saada jklta käsky tehdä jotakin. Jaella käskyjä. Totella, noudattaa jkn käskyä. Tehdä työ esimiehen käskystä. Sot. esim. Hyökkäyskäsky. Komentajan päiväkäsky. Käsky taisteluun ryhtymisestä. Usk. esim. Jumalan kymmenen käskyä kristittyjen noudatettavaksi tarkoitetut käyttäytymissäännöt, jotka Jumala Vanhan testamentin mukaan antoi alk. Israelin kansalle. Viides käsky: Älä tapa. Ark. esim. Totteli, kun käsky kävi käskettiin.

Yhtä huono kuin käsky-sana on totella- sana. Nehän kuuluvat yhteen. Ovat pari.

Tottelemiseen jotenkin yhdistyy se, että jos eläin ei tee on se tottelematon. Tuhma. Minusta homma menee niin, että jos eläin ei tee, niin se ei osaa vihjettä. Se on siis huonosti koulutettu. Tai sitten tekemättömyyteen on jokin muu syy. Jospa vihjettä ei olekaan yleistetty riittävästi erilaisiin paikkohin ja erilaisille häiriöille.

Tämä on yleisin syy, miksi eläin ei tee käytöstä annetusta vihjeestä. Yleensä me luulemme, että kun eläin on tehnyt käytöksen vihjeestä pari kertaa se jo osaa. No eikä osaa. Eläin tarvitsee todella paljon toistoja. Sen on pitänyt harjoitella samaa käytöstä erilaisissa paikoissa, erilaisilla alustoilla, eri vuorokauden aikoina. Sen on pitänyt harjoitella erilaisilla häiriöillä. Silloin kun paikalla on paljon koiria tai kun ympäristössä on paljon meteliä tai kun skeittari menee ohi jne…

…takaisin vihjeisiin. 🙂

Voit valita omaan suuhusi sopivat vihjeet. Ne voivat olla vaikka kiinaa, jos se sopii suuhusi. Koirasi ei välitä. Olennaista on se, että vihje lausutaan tai viitotaan aina samalla tavalla. Suurin osa meistä käyttää varmaankin istumiselle istu-sanaa ja maahan menemiselle maahan-sanaa.

Näitä sanallisia vihjeitä ei muuten sitten tarvitse huutaa. Koiralla on hyvä kuulo ja se varmasti pitää myös enemmän ystävällisellä sävyllä lausutusta vihjeestä. Voit aivan hyvin kokeilla kuinka hiljaisen äänen koirasi vielä kuulee.

Usein näihin vihjeisiin yhdistyy tahallisia tai tahattomia viittomia tai kehon eleitä, joita koira lukee. Kannattaa pitää mielessä se, että jos luoksetulokutsuun on vahingossa yhdistynyt jokin ele, niin poispäin menevä eläin ei sitä näe ja näin ollen ei ymmärrä vihjettäsi. Koirat käsittääkseni lukevat kuitenkin kehonkieltämme ensisijaisesti. Se kun sattuu olemaan niiden äidinkieli.

Mietin siis käytöksille sopivat vihjeet ja käytän vain niitä kun haluan nähdä jonkin tietyn käytöksen. Se on aika reilua koiralle.

Oletteko huomanneet että….

pennun käytökseen on ilmaantunut hassuja asioita? Se saattaakin jäädä paikalleen, kun kutsut sitä tai sitten se tekee jotakin ihan muuta kuin oli tarkoitus kun sanot vihjeen.

Meillä on Rauhan kanssa pari tällaista juttua ilmaantunut käytösvalikoimaan. Parvekkeelta ei tulla sisään vaan istahdetaan määrätietoisesti alas. Rauha on myös oppinut juoksemaan rappuun, kun joku on lähdössä ulos. Uppiniskaisuuttako? Onko niillä jo nyt murrosikä? Näin voisi todellakin luulla, mutta totuus on toisenlainen.

Koulutusvirhe? Kyllä! Ja ihan ohjaajan aiheuttamaa. Koiranpentu luulee tekevänsä oikein sillä juuri näinhän pentu on opetettu tekemään. Ai miten niin?

Noh, selitän.

Meillä on käytössä voimallinen ase nimeltä ruokapalkkio. Ruokapalkkio toimii myös houkuttimena usein ja sillä nakinpalalla me helposti ohjaamme koiraa tekemään asioita. Olemme käyttäneet sitä nakinpalaa ja sen ottamista taskusta jo todella paljon, vaikka pennut ovat ehtineet vasta vajaan viiden kuukauden ikään. Tämän ne todella osaavat!

Koska palkkio on esillä silloin kun houkuttelemme pentua tekemään jotakin ja palkkion näkeminen on jo muodostunut pennulle vahvisteeksi ja on jopa muuttunut vihjeeksi tietyille käytöksille, me ihan itse vahvistamme kaikkea sitä mitä pentu tekee kun palkkio on näkyvissä.

Eli jos Rauha istuu, kun otan namupalan esiin ja houkuttelen sitä sisälle parvekkeelta vahvistan nimenomaan sitä istumista. Eläin tekee sitä mikä on kannattavaa! Yksinkertaista, eikö totta? Se ei siis mieti että ”houkuttelepa nyt hölmö ihminen” vaan se todellakin tekee sitä mitä vahvistat.

Oikeastaan on niin, että jo pelkkä käden taskuun laittaminen toimii ehdollisena vahvisteena. Se toimii joka tapauksessa niin halusit tai et. Kaikki, mitä tapahtuu sillä välillä kun käsi menee taskuun siihen asti kun namu menee koiran suuhun, vahvistuu. Vastuu on siis ihmisellä. Pennut ovat jo oppineet seuraamaan eleitämme todella tarkkaan. Se on juuri se ominaisuus kesyssä koiraystävässämme joka tekee siitä niin mainion kumppanin. Ja juuri siinä pilee suuri vaara.

Oikeastaan pentu huomaa senkin, kun aiot laittaa käden taskuun. 🙂

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa omasta mielestäni sitä, että makupalalla houkutteleminen ei ole kovinkaan hyvä keino opettaa koiralle mitään. Sillä saadaan aikaan poispäin omistajasta juoksevia koira, vääriä käytöksiä tarjoavia koira ja sellaisia koiria, jotka eivät todellisuudessa ole oppineet muuta kuin seuraamaan kättä joka makupalaa pitelee.

Miksi Rauha siis juoksee rappuun? Siksi, kun sille on heitetty aina eteisen lattialle nappuloita etsittäväksi, kun toiset lähtevät ulos. Samalla kun astun toisten kanssa kynnyksen yli on Rauha juossut rappuun ja minä olen laittanut käden taskuun. Sitten olen heittänyt namut eteisen lattialle, jolloin se on juossut takaisin sisälle. Ja näin olen saanut aikaan pienen käytösketjun. Hyvä minä!

Tämä ei sinänsä ole mikään suuri ongelma ja se on helposti korjattavissa, kun sen ajoissa huomaa. Mutta joskus vahvistamme vahingossa käytöksiä, jotka ovat todella hankalia.

Älä siis laita kättä taskuun silloin, kun koira hyppää jotakin ihmistä vasten vaikka aikomuksenasi olisi vain houkutella koira alas. Laita käsi taskuun vasta sitten kun koira jo tekee käytöstä jonka haluat nähdä.

Älä myöskään houkuttele koiraa makupalalla silloin kun se vetää hihnassa toisen koiran luokse. Silloin vain itse vahvistat sitä vetämistä. Laita käsi taskuun ja ota makupala esiin vasta sitten kun koira katsoo sinua.
Muita tapoja saada käytöksiä aikaan on todella monia ja niitä käsittelemme sitten seuraavassa jutussani. Ja jos en muista kirjoittaa sitä, niin muistuttakaa minua, hyvät ihmiset.

T: Sanna