Oletko sinä niitä ihmisiä, joita sanotaan kilteiksi? Olet ystävällinen ja mukava, lempeä ja kärsivällinen? Saatko kuulla olevasi aivan liian kiltti koirallesi? Entä onko sinulle sanottu, että sinun pitää muuttua, jos aiot pärjätä koiran kanssa?
Minä olen ehdottomasti liian kiltti. Silti minulla on varsin mukavat koirat, jotka käyttäyvät niin kuin niitä on jaksettu opettaa. Olen kiltti, sillä en halua tehdä koirilleni pahaa. En halua pelotella ja säikytellä, enkä satuttaa koiriani missään tilanteessa. Meitä kilttejä on maailmassa aika paljon.
Mutta mikä on liian kiltti?
Kun koiratuttusi sanoo että olet koirallesi liian kiltti, hän useimmiten tarkoittaa sitä, ettei se tee vihjeestä toivottuja käytöksiä. Tai koira riehuu villinä tai hyppelee ihmisiä vasten. Näihin nimenomaisiin kohtiin tuo tuttu suosittelee koiralle ärähtämistä tai hihnasta nyppimistä tai sitten hyppivän koiran tassujen päälle astumista.
On sellaisiakin ihmisiä, joiden mielestä koiran pitäisi aina näyttää vähän nöyrältä. Mutta jos koira on pontevan ryhdikäs ja tasapainoinen sekä peloton, ei se mitenkään voi samalla näyttää nöyrältä – kaikestä päätellen olet ollut sille ihan liian kiltti.
Meitä koiraihmisiä on moneksi. Jotkut mieltävät huutamisen ja eläimen satuttamisen kasvatukseen kuuluvaksi asiaksi. Toiset taas ovat, sanoisinko jopa hiukan sivistyneempiä, eivätkä halua käyttää pakkoa tai kurittamista kasvattamisen apuvälineenä. Tästä aiheesta sitten väännetään kättä palstoilla, turuilla ja toreilla.
Minä näkisi asian näin: Jos toiminnallasi vahvistat sellaisia koirasi käytöksiä, jotka eivät ympäristön tai omasta mielestäsi ole mukavia, et ole liian kiltti vaan liian epäjohdonmukainen. Olet mielestäni perehtynyt liian vähän koiran oppimiseen.
Koska koiratkin komentavat toisiaan
Usein saat kuulla perusteluina sille, että koiraa koulutettaessa ei saa olla liian kiltti, että kyllähän koiratkin toisiaan rankaisevat. Saat kuulla, että emokoira ravistaa pentuaan niskasta tai kellistää kumoon tai ärähtää vihaisesti. Näinhän se joissakin tapauksissa tietenkin on. On sellaisiakin koiria, jotka eivät koskaan ärähdä mistään ja on sellaisia jotka rähjäävät milloin mistäkin. On koiria, jotka purevat toista koiraa ja on niitä, jotka poistuvat paikalta kun tilanne alkaa käydä epämiellyttäväksi. Toisin sanoen koirissa myös on niitä kilttejä ja niitä jotka rankaisevat toisia koiria. Hassua!
Ihan niin kuin ihmisetkin, ne siis ovat persoonia. Ei voida yleistää sanomalla, että koirat tekevät näin ja näin. Toisen koiran käytös toista koiraa kohtaan riippuu monesta asiasta. Oppimishistoria, ympäristöolosuhteet, rotu, ikä, terveydentila, resurssit, stressitaso vaikuttavat koiran käytökseen ja reaktioihin.
Joten jos sinulle sanotaan, että ”kyllähän koiratkin toisiaan pelottelevat ja satuttavat”, tiedät nyt että eivät kaikki koirat tee niin. Ja nyrkkisääntönä totean, että mikäli toinen koira voi oikein hyvin ja sillä on se mitä se tarvitsee, niin ei sillä ole oikeastaan mitään syytä komennella muita koiria. Oman kokemukseni mukaan hyvin pidetyt ja kasvatetut koirat ovat varsin leppoisaa väkeä.
Mutta jos nyt sitten päätät matkia toista koiraa ja ärähtää omalle koirallesi silloin kun se päällesi hyppelee, niin huomaat että koira ei ymmärtänyt sinua. Se toistaa käytöksen melko varmasti ja seuraavat kymmenen vuotta saatkin sitten ärähdellä sille tuon tuostakin. Onhan se kuitenkin sosiaalisesti jotenkin tärkeää, että ympäristö huomaa sinun tekevän tilanteelle jotakin, vaikka siitä ei mitään hyötyä olisikaan. 🙂
Mikä on kilttiä?
Kilttiä olisi, jos ihmiset viitsisivät perehtyä koiran oppimiseen. Kilttiä olisi, jos ystävällisesti opettelisit ajoittamaan vahvisteesi ja palkkiosi oikeaan aikaan. Kilttiä olisi, jos et kuitenkaan kaivaisi sitä makupalaa esille silloin kun koira tekee jotakin kiellettyä.
Olisit kiltti jos opettaisit koirallesi sellaiset käytökset, jotka ovat sinulle tärkeitä. Luoksetulo ja luopuminen ovat mielestäni tärkeitä taitoja. Kiltti olisit myös, jos muistaisit yleistää nämä käytökset ja siedättää ne erilaisille häiriöille ja mahtavan kilttiä olisi se, että muistaisit koiran tarvitsevan satoja toistoja ennen kuin se ihan varmasti osaa.
Jos ihan mahdottoman kiltti haluaisit olla, niin opettelisit lukemaan koiran elekieltä. Näin sinun ei tarvitsisi arvuutella koirasi tunnetiloja niin paljon. Ymmärtäisit, että heiluva häntä ei aina tarkoitakaan iloista koiraa ja että koiran halailu ei sen mielestä yleensä ole kovin mukavaa ja jos katsoisit koiraasi tarkemmin, niin huomaisit sen kyllä sen eleistä.
Kilttiä olisi opettaa koira pitämään käsittelystä, kynsienleikkuusta ja trimmaamisesta, sen sijaan että väkisin pakottaisit sen sietämään sitä tai pahimmillaan jättäisit koiran hoitamatta.
Hirvittävän kilttiä olisi se, että olisit koiralle aina se rauhallinen ja varma ihminen. Ihminen joka todellakin tietää miten missäkin tilanteessa toimitaan ja osaa kertoa sen koiralle selkein vihjein. Hirvittävän kiltti ihmnen on siis johdonmukaisuuden multihuipentuma!
Jos näin kiltti olisit, niin melko varmasti saisit itsellesi oikein mukavan koiran. Koira ei tule missään tapauksessa aggressiiviseksi siitä että sitä ei pelotella ja satuteta vaan aivan päinvastoin.
Väärällä tavalla kiltti
Voit olla myös kiltti omasta mielestäsi ja samaan aikaan kohdella koiraasi huonosti. Ruokkia sitä liikaa ja antaa jatkuvasti ilmaisia makupaloja. Voit antaa sen vetää rasittaen sekä sinua että itseään väärällä liikkumistyylillä. Voit pälpättää sille helliä sanoja; piipittää ja lässyttää sille juuri väärällä hetkellä.
Voit päästää koiran ryntäämään ovista ja ikkunoista niin että se joutuu vaaraan. Voit vahvistaa huomionhakemista huomioimalla juuri silloin kun ei pitäisi ja niin edelleen loputtomasti….. äh, tiedäthän….
Jos koirasi haukkuu kun puhut puhelimessa, niin ethän toki silloin palkitse sitä kivalla leikillä tai pallon heittelyllä?
Voit luulla olevasi kiltti, jos et puutu koirasi toimintaan silloin kun se olisi tarpeellista. No kyllähän sen jo järkikin sanoo, että se ei ole kilttiä. Puuttuminen voi myös tapahtua ystävällisesti. Käytöksen voi katkaista ilman kamalaa älämölöäkin. Myös tilanteiden ennakointi on erinomainen apuväline.
Lopuksi
Usein kuulee puhuttavan että lapset ja koirat ovat kurittomia siksi, että niitä ei komenneta eikä niille uskalleta sanoa ei. Se ei ole totta. Koirat ja lapset ovat kurittomia hirvittävän monesta eri syystä. Eikä yksikään kurittomuuden syy ole se, että niitä ei pelotella ja niille ei karjuta.
Pelottelu ja satuttaminen lisäävät aggressiota ihan tutkitustikin. Näihin tutkimuksiin on jo uhrattu niin paljon rottia ja muita eläimiä, että se lienee tullut todistetuksi jo vuosikymmeniä sitten.
Et saa koirastasi aggressiivista olemalla ystävällinen ja luotettava, kiltti ja osaava omistaja, et tietenkään.
Joten jatka vaan kilttinä olemista, mutta tee se oikein.
Helleterkuin: Sanna
Avoin Koirakoulu 