Tässä istun pentulaatikon äärellä ja pohdiskelen näiden tulevien lemmikkien elämää. Minkälaisen kodin ne saavat? Minkälaisen elämän ne saavat? Sitä mietiskellessä tuli mieleen, että koiranpito on kyllä kovasti muuttunut aikojen saatossa.
Mihin on kadonnut sellainen rento ja iloinen koiranpito? Kuinka hankalaa se koiranpito voikaan olla? Miten kaikesta on tullut niin kovin kovin vakavaa? Eihän se nyt ollut tarkoitus.
Koiranpito ei ole eikä sen tarvitse olla ydinfysiikkaa. Maalaisjärki kuulemma riittää. Riippuu tietenkin kenen maalaisjärjestä puhutaan. Hyvin iso osa koiristamme elää kuitenkin kaupungeissa ja silloin tarvitaan kaupunkilaisjärkeä.
Me otamme hurjia paineita koiranpennun tulemisesta uuteen kotiin. Mietimme sisäsiisteysongelmia ja lattian kohtaloa. Pohdiskelemme ulkoilua. Tuleeko tästä meidän koirasta kiva lenkkikaveri? Mitä kaikkea sen pitääkään oppia? Milloin se saa haistella, haukkua, pissata, kakata, kävellä, juosta, leikkiä, riehua, syödä…?
Milloin sitä pitää palkita ja millä ja mitä, jos se ei tykkääkkään minusta tai jos se vaikka onkin eroahdistunut ja hankala ja jos se vaikka jahtaakin jäniksiä? Mitä jos se ei haluakaan tervehtiä naapurin lapsia ja jos se vaikka haukkuukin ovikelloa ja jos se karkaa ja jos se pissaa rappuun?
Luetaan kaksikymmentä koirakirjaa. Luetaan hyviä ja huonoja kirjoja ja yritetään selvitä erilaisten ohjeiden ryöpystä. Siinä samalla unohtuu se mukava yhteinen aika pennun kanssa. Koska pentu pitää saada pissaamaan ulos. Ja kakkaamaan ulos. Ja täytyyhän sille pantakin laittaa päälle. Miten ihmeessä sekin nyt sitten tehtiin? Ja se kynsien leikkuu. Se se vasta kamalaa onkin sillä jos leikkaat liikaa, valuu pennun kaikki veri kynnen kautta lattialle. No ei tietenkään valu. 🙂
Sitten pitää mennä pentukouluun ja leikkitunnille. Onko ihan pakko? Jos se ei osaakaan siellä yhtään mitään. Tai jos se pelkää muita koiria.
Aaaaarg…. babyblueshan tästä kaikesta seuraa.
Vedähän henkeä oikein hartaasti. Istu alas ja ota kupillinen hyvää kuumaa juomaa. Katsele pentusi touhotusta tai vaikkapa sen nukkumista. Rauhoitu. Kaikki menee hyvin!
Kaikki menee hyvin, kunhan et ota turhia paineita. Pentusi sopeutuu elämääsi varmasti. Kyllä sinäkin sopeudut uuden perheenjäsenen saapumiseen.
Koiranpennut yleensä tapaavat oppia sisäsiisteiksi kaikesta sähläyksestä huolimatta. Aika harva koira lopulta pissaa ja kakkaa aikuisena sisälle. Minä en kiikuta pentuja yöllä pissalle. En jaksa, sillä yöllä nukutaan.
Pentusi kasvaa vääjäämättä isoksi kovin nopeasti. Pennuntuoksu katoaa ja pennusta kuoriutuu lopulta hieno joutsen (koira), kunhan muistat ottaa rennosti. Koiranpito ei ole suorittamista. Koira on ihana lisä elämään ja sen tarkoitus on tuoda taloon iloa ja elämää.
Ethän liity niihin, jotka kulkevat ulkona otsa rypyssä
Milloin koira kävelee liian nopeasti, milloin liian hitaasti. Milloin se ei osaa ohittaa toisia koiria (tämä tuppaa olemaan elämääkin suurempi ongelma) ja milloin toiset koiranomistajat ovat ihan todella ärsyttäviä ja tyhmiä ja osaamattomia. Ei kannata liittyä niihin, jotka paheksuvasti katsovat toisia koiranomistajia, jotka tekevät tietenkin aivan kaiken ihan väärin!
Aika usein koiranomistajat joutuvat toistensa kanssa suukopuun. Huudetaan ja rähjätään, kuin pahaiset rakit. Neuvoja karjutaan puolin ja toisin. Onko se nyt hauskaa? Se on tosi kurjaa. Hyvät tavat ovat kadonneet lenkkipoluilta tyystin. Kukaan ei väistä ketään ja kaikilla on oikeus kulkea juuri siitä missä sinä koirasi kanssa seistot.
Ei ole ollenkaan pakko seurustella kaikkien kulmakunnan koiranomistajien kanssa. Voit aivan hyvin kulkea ohi. Viettää yhteistä aikaa oman koirasi kanssa. Usein meillä kuitenkin on tarve jutella kokemuksista toisten kanssa. Niiden, joilla myös on koira. Siinä samalla saadaan sitten neuvo jos toinenkin. Ja myös mielipiteitä siitä että koirasi on liian lihava tai liian laiha. Tai että se syö väärää ruokaa ja liikkuu väärin. Joskus jollakin saattaa olla jotain hyvääkin sanottavaa. Harvemmin.
Pysytään positiivisena
Nähdään hyviä asioita. Iloitaan siitä, että pentu tutustuu maailmaan jokaisella solullaan. Kaikki on sille uutta ja ihmeellistä. Nautitaan siitä.
Nämä pentulaatikossa juuri kävelemään ja juoksemaan oppineet, juuri silmänsä avanneet olennot ansaitsevat kivan elämän. Sellaisen, jossa ne saavat olla koiria. Eiväthän ne muuta voikaan.
Ne ovat todella valmiita oppimaan ja kokemaan ja ovat jo nyt aika hilpeitä veijareita. Ne tarvitsevat turvallisen ympäristön ja kivaa tekemistä. Ne tarvitsevat ravitsevaa ruokaa ja paljon rapsuja ja rakkautta. Ne tarvitsevat virikkeitä ja unta.
Me ihmiset raahamme lapsiammekin harrastuksesta toiseen ja toivomme että heistä tulisi jos jonkinlaisia lapsineroja. Jos asetamme koirillemme jo etukäteen hirmuisesti tavoitteita ja toiveita voi käydä hullusti. Koirasta tulee taakka. Ja sehän ei ollenkaan ole tarkoitus.
Minä peräänkuulutan iloa koiranpitoon. Jätetään se ryppyotsaisuus pois ja keskitytään omaan koiraamme. Olisi mukavaa, jos itsekin muistaisimme olla arvostelematta toisen ihmisten koiranpitoa. Sepä olisikin vallan mukavaa!
Koiran tarkoitus on rikastuttaa elämäämme ja meidän tarkoitus on antaa koiralle hyvä elämä!
Thats it!
T: Sanna
Avoin Koirakoulu 