Kappas vaan. Rauha ei olekaan enää pentukoira. Sehän on nuori aikuinen.
Olen päättänyt, että en pyydä anteeksi pitkää kirjoitusväliä enkä päivittele syksyn tulemista, mutta anteeksi nyt vaan kaikille lukijoilleni kuitenkin.
Rauhalle kuuluu hyvää, ainakin omasta mielestäni. Siitä on tullut ihan normaali perheemme jäsen. Tuossa se kulkeepi mukana ja tekee samoja asioita, kuin muutkin koiramme. Nytkin se tuossa tirsoja vetelee, samassa paikassa kuin pentuna, samassa asennossa jopa.
Se tietää koska syödään, koska nukutaan, miten ulkoillaan, kuinka reagoidaan kun kuuluu ääni Reiskaaa, kuinka ohitellaan muut vastaantulijat, mitä tarkoittaa istu, maahan, odota, piip ja ole hyvä vain muutamia mainitakseni.
Ruokaa ja muita sopivia palkkiota seuraa äänistä, naks, jep, jee, jaa. Ruokaa ja muita sopivia palkkioita seuraa myös siitä kun käsi menee taskuun. Kivoihin juttuihin pääsee kun malttaa odottaa hiukan. Autosta tullaan ulos, kun sanotaan ole hyvä, joka paikassa. Missään ei pääse, jos kiireellä rynnätään.
Viime päivityksessä ohiteltiin muita hiukan kauempaa vielä, mutta nyt mennään läheltä ohi ja vaikka vastaantulija sylkisi mitä tahansa perkeleitä suustaan, ei meidän jengi siitä piittaa pätkääkään.
Kaiken kaikkiaan Rauhan kanssa on oikein mukavaa elää ja touhuta. Päivittäin saan ihailla sen voimaa ja nopeutta ja sen iloista mieltä. Sen iloisia aamupuhalluksia korvaan ja sen riemua herätä järkyttävän reippain mielin uuteen ihanaan päivään. Olispa itsellä samanlainen elämänasenne. Kaikki käy ja kaikki on kivaa.
Ihan kovin montaa epätoivonhetkeä ei ole tämän matkan varrelle mahtunut. Pari kunnon perkelettä toki on tullut karjaistua ja nekin vanhoista omista toimintamalleista kaivettuna. Jokin ärsyke on nekin laukaissut itsessäni kun niiden tilalle en ole uusia saanut rakennettua. Tämän kanssa teen siis vielä töitä itseni kanssa.
Eniten olemme harjoitelleet erilaisia luopumiseen liittyviä asioita. Kun luovut, niin saat- periaatteella on päästy hyviin tuloksiin. Mitä suurempi ärsyke, sen paremmin Rauha luopuu. Jopa niin, että suuri häiriö on sille paras ympäristö työskennellä. Mitä enemmän koiria, rähinää ja lentäviä lehmiä, sen enemmän Rauha haluaa tehdä kanssani jotakin. Mitä vaan.
Tähän tosiaan on päästy käyttämällä palkkioita onnistuneista käytöksistä ja poistamalla palkkion mahdollisuus, jos homma ei mennyt kuin Strömsössä. Oikealla ajoituksella, oikeanlaisella palkkiolla, pelottelematta koiraa. Tekeminen on Rauhasta hauskaa ja itsessään jo palkitsevaa.
No kukaan ei ole täydellinen, joten onhan meillä vielä työsarkaa jäljellä monessakin käytöksessä, mutta aikamoinen läjä asioita on jo opittu. Eikä työ tähän lopu tietenkään. Niitä opittuja käytöksiä pitää pitää yllä, että ne eivät kannattamattomina sammu. Epäsäännöllisesti palkiten, ihan kunnon palkkioilla.
Se asia itselleni on kirkastunut, että yhtään koiraa ei pidä eikä saa uhrata kokeiluille. Jokaisen pennun elämä on ainutkertainen ja jos rakastat koiraasi, pyrit tekemään asiat oikein. Tähän aikaan ei mahdu virheiden tekeminen ja erilaisten menetelmien kokeilut. Virheitä kuitenkin sattuu, mutta jos olet kouluttanut koiraasi ilman pelottelua ja kipua et todennäköisesti ole tehnyt mitään ihan peruuttamatonta.
Hyvä koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus perustuu siihen, että kumpikin voi luottaa toiseen. Ihminen joutuu tekemään sen suurimman työn ja opetella ymmärtämään eläimensä käytöstä. Koira kuitenkin yrittää kaikkensa selviytyäkseen hengissä olosuhteissa joihin se on joutunut ilman omaa tahtoaan.
Koska ihan oikeatakin tietoa on saatavissa ihan hirmu helposti paria tietokoneen nappia painamalla, on mielestäni jokaisen koiranomistajan velvollisuus sitä myöskin etsiä ja siihen perehtyä, jos koiran itselleen haluaa. Ethän hanki mitään muutakaan asiaa elämääsi ilman kunnon käyttöohjetta. Koirahan nyt on vähän suurempi hankinta kuin pesukone. Toivoisin ainakin näin.
Suomen kennelliiton sivuilla on mielestäni mainio Koiranomistajan peruskurssi, johon jokaisen koiranomistajan soisi perehtyvän.
http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi
Tämä oli Rauhapennun viimeinen päivitys. Vuosi ja rapiat on mennyt mahdottoman nopeasti ja kaikki panostus pennun kasvatukseen on varmasti ollut vaivan arvoista. Itse olen niin kahjo, että ikävöin tuota hauskaa pentuaikaa.
Rauha toivottaa kaikille hyvää talvea ja runsaita lumia koiran pyöriskellä ja sukellella. 🙂
Avoin Koirakoulu 