Kysymyksiä

Minulla on muutama kysymys koirista. Niitä on oikeastaan aika läjä, joten sellaisen turhan toiston välttäminen kirjoitetussa tekstissä ei nyt kuulkaa onnistu millään. Pahoittelen ja jatkan eteenpäin. Jos keksit vastauksen johonkin kysymykseeni, laita ihmeessä kommentti niin pohditaan yhdessä. 🙂

Koiran hankinnasta

Minkälaisen koiran minä otan? Iso vai pienen, karvaisen vai karvattoman? Otanko pystykorvaisen vai lurppakorvaisen? Otanko hännällisen vai hännättömän (niitäkin on)? Otanko metsästyskoiran? Otanko palveluskoiran tai seurakoiran tai mitä kaikkia näitä nyt olikaan? Teenkö nettitestin vai saanko itse valita? Saako valita sellaisen, joka miellyttää silmää? Onko huono homma ottaa rotukoira kun maailmassa on 800 000 000 koiraa odottamassa omaa kotia? Hukkuuko maapallo koiriin? Eihän tässä pääse edes alkuun, kun on niin paljon kysymyksiä. Onko oikein ottaa koira lemmikiksi? Miksi kaikilla muilla on koira?

Koiran hoitamisesta

Tästä aiheesta minulla on hirveän paljon kysyttävää. No ensinnäkin tuo ruokinta. Mitäs, jos olenkin koko ajan tehnyt ihan väärin? Olen antanut nappuloita enkä ole tajunnut, että ilman niitä edellisetkin koirani olisivat eläneet ainakin 20 vuotta. Olisko minun nyt kuitenkin pitänyt antaa raakaa ravintoa? Raakaa lihaa ja sisäelimiä ja luita kaluttavaksi. Mutta entäs, kun nekin kuulemma on vaarallisia? Tuleeko niistä salmonella ja joku muu kamala bakteeri ja tappaa koirani?

Pitäisikö antaa molempia vai onko sekin vaarallista? Voinko sekoittaa joukkoon mitä vaan muutakin? Ja hei, kuinka paljon niintä rasvoja ja mitä kaikkea niissä nyt pitikään olla? Kalkkia purkista? Oliko se fosfori nyt se mitä ei saanut lisätä? Mitä jos kaikki onkin väärin? Jos ei saa syöttää nappulaa eikä raakaa eikä kotiruokaa eikä ulkolaista eikä kotimaista, niin mitä ihmettä minä sille sitten syötän?

Kuinka monta kertaa koirat syövät päivässä? Onko väärin antaa kaksi ateriaa? Onko väärin antaa vain yksi? Mitä jos en pidäkään paastopäivää ja mitä jos annan makupalojakin? Onko väärin antaa ruoka kupista? Onko väärin antaa ruoka niin, että koira joutuu sen etsimään? Onko väärin tehdä molempia? Onko eläinrääkkäystä jos koira saa salaattia?

Vaikuttaako se ruokinta pennun kasvuun vai ei? Koittakaahan nyt jo jumankekka päättää! Vääntääkö se liika proteiini ne pennun jalat käyriksi ja suortuvatko ne kun sitä vähentää? Ovatko ne nivelien voiteluaineet oikeasti mistään kotoisin? Rahastaako taas joku taho minua hölmöä? Pitääkö antaa öljylisää ja kumpiakas ne omegat nyt olivatkaan? Omega kolme ja kuus ja toinen oli hyväläinen ja toinen pahalainen? Kumpi oli kumpi?

Mitä jos ruokin liikaa? Pitääkö niiden luiden nyt näkyä vai ei? Mitä, jos luut näkyvät liikaa? Oliko se nyt niin, että luut näkyvät kun koira kääntyy vai silloin kun koira heittää voltin? Minä en millään nyt muista? Pitikö koiralla olla vyötärö vai ei ja jos piti niin minkälainen? Tiimalasi? Miten se nyt menikään, pitikö sen vatsalinjan nousta vai laskea vai oliko sillä niin väliä? Mikä on vatsalinja? Onko minulla sellainen?

Painoista en taida uskaltaa kysyäkään. Tai no yksi kysymys. Kuinka paljon minun koirani pitäisi sinun mielestäsi painaa? Noin suurin piirtein?

Ulkoilusta kysyttävää

Kuinka paljon koirien pitää olla ulkona? Kuinka monta tuntia niitä pitää pitää ulkona? Pitääkö kävellä vai juosta? Saako haistella (siis koira)(entä ihminen?)? Kuinka pitkä matka pitää kulkea yhdellä kertaa? Onko vaikka viisi kilometriä liikaa? Liian vähän? Sopivasti? Kuka keksi, että koiran pitää ulkoilla kolme kertaa päivässä joista yksi on pitkä lenkki? Miksi ei voisi olla niin että koira ulkoilee kolme keskipitkää lenkkiä? Tai niin että se kulkee viisi lyhyttä lenkkiä? Mitä ne sitten lienevätkään?

Sen tiedän että taajamassa koira kulkee taluttimessa, mutta kuinka pitkässä? Voiko käyttää oikein pitkää hihnaa vai käykö ihan lyhyen lyhyt? Minkälainen panta pitää olla? Kiristävä vai kuristava, leveä, kapea, piikikäs, sähköä johtava vai joku muu? Mikä?

Entäs valjaat hei? Olisiko Y-malliset vai T- malliset vai XYZQ- malliset hyvät? Nahkaa vai nylonia? Entäs tuo hihnan kiinnityskohta? Edessä, takana vai sivulla? Vai olisiko hyvä jos on kolmipistekiinnitys?

Kumpi voi oikeasti paremmin maalaiskoira vai kaupunkilaiskoira? Onko oma piha välttämätön? Jos ei ole omaa pihaa niin onko koira onneton? Jos on oma piha, niin onko koira silloin onneton? Viedäänkö oman pihan omistava koira lenkille? Koskaan ikinä? Voiko kaupunkilaiskoirankin viedä metsään? Jos, niin kuinka usein? Ja voiko maalaiskoira käydä kaupungilla kahveella? Vaikkapa Waynes Coffeessa? Tai jossain muualla?

Saako koiraa kuljettaa autossa lenkille vai olenko laiska omistaja? Tarkoitus olisi kyllä lenkkeillä siellä määränpäässä. Olisiko se silloin ok?

 

Terveyskysymyksiä

Mistä tiedän, että koirani on terve? Onko todella niin, että en näe sitä mistään? Esittääkö koirani siis tervettä? Miksi? Jos koirani liikkuu hyvin ja mielellään, niin voiko se siitä huolimatta kärsiä hirvittävästi?

Jos koirani syö hyvin ja leikkii ja heiluttaa häntää ja pompsahtelee riemuissaan niin voiko se siitä huolimatta olla hirvittävän kipeä? Jos se vaan näyttelee tervettä? Miksi? Kuka sitten tietää, onko koirani terve?

Onko koirallani liian pitkät kynnet vai ovatko ne liian lyhyet? Onko sen turkki kiiltävä? Vai onko se väärin? Pitäisikö sen olla vähemmän kiiltävä? En ymmärrä?

Entäpä tuo uloste kuulkaa. Oliko se nyt niin, että se pitää olla kovaa vai ei? Pitikö sen olla mustaa, ruskeaa vai valkoista? Miten olisi keltainen? Entäs kirjava? Mitä jos se on vähän löysää ja lopussa on pätkä sellaista kovaa, niin menenkö lääkäriin tänään vai vasta huomenna?

Menenkö lääkäriin jos koirallani on näppylä tai punkki tai jos sitä on pistänyt vaikkapa itikka? Kannattaako koiran antaa lauantaisin tai sunnuntaisin juosta ollenkaan, koska silloinhan voi sattua jotain? Onko teillä myynnissä sellaisia Styrox-laatikoita jonne voisin säilöä koirani, ettei nyt vaan kävisi kuinkaan?

Pesenkö hampaat joka päivä vai vain joskus? Pesenkö vain etupuolelta vai myös takaa ja sivuilta ja jos niin laitanko tahnaa? Annanko purutikkuja vai patukoita- kummat on parempia? Jos annan, niin pesenkö silti hampaat? Jos en anna, niin tippuvatko hampaat vai eivät? Auttaako merilevä? Pitäsikö ne nyt varmuuden vuoksi vetää kaikki pois kerralla, niin eivät sitten haittaa muuta elämää?

Annanko matolääkkeet ruuan joukossa vai en? Annanko matolääkkeet ilman kakkanäytettä vai annanko matolääkkeitä ollenkaan? Laitanko punkintorjunta-aineita. Annanko punkkipillerin vai valelenko litkuja nahkaan? Mitäs jos koirani sairastuu näistä? Kannattaisiko antaa lääkkeet sitten arkipäivänä niin ei tarvitse mennä viikonloppuna päivystykseen? Mitä tapahtuu jos en anna punkkipilleriä? Sairastuuko koirani varmasti vai ei? Jos sairastuu niin saanko sitten syyttää itseäni vaan?

Entäs otanko vakuutuksen? Jos otan niin minkälaisen? Terveys, sairaus, kuolemanavara, perinnöllisten sairauksien, epäperinnöllistensairauksien, napatyrien, tapaturma, vastuu vai epä-vastuu vakuutuksen? Mistä ihmeestä minä sen nyt otan sitten? Maksanko omavastuun aina, joskus, en koskaan? Saako kukaan tästä sopasta mitään selvää?

 

Koiran koulutuskysymyksiä

Koulutanko vai en ja jos niin miten? Menenkö koirakouluun ja jos niin minne? Mikä on hyvä koirakoulu? Mistä senkin tietää? Luenko koirakirjan tai kaksi? Riittääkö se? Mitä kirjoja sitten luen? Voiko niihin luottaa?

Keneltä kysyn neuvoja? Koirakoulutuspalstalta vai kouluttajalta vai naapurin sedältä, koska kyllähän koira koiran tuntee ja naapurin sedät nyt vaan tietävät aina kaiken? Tiedättehän sellaiset yli kuusikymppiset. Vai voinko kysyä naapurin tädiltä, vaikka nehän ei kyllä tiedä mistään mitään ainakaan naapurin setien mielestä?

Tietävätkö sellaiset joilla on ollut kymmenen koiraa enemmän kuin ne, joilla on ollut viisi koiraa? Tai sellaiset, joilla on ollut kaksikymmentä koiraa verrattuna niihin joila ei ole ollut koiria ollenkaan, mutta ovat lukeneet yliopistossa…

Harrastanko koirani kanssa ja jos niin mitä lajia? Onko koiratanssi mistään kotoisin, vai mikä olisi kaikkein siisteintä nyt juuri? Voinko mennä suojelukoulutukseen pienen koirani kanssa, kun ajat ovat mitä ovat ja vaara vaanii nurkan takana?

Miten paljon voin harrastaa? Koko ajan vai joka päivä? Olisko hyvä, jos koirallani olisi yksi vapaapäivä? Mitä teen jos koirani ei haluakaan harrastaa kanssani? Mistä sen sitten tietää? Mitä jos se vaan tekee kiusaa ja huijaa minua?

Kilpailenko sitten? Olisko hyvä, jos menisin ”sillee veren maku suussa” ja yrittäisin   maksaa takaisin kaikki lapsuuteni traumat ja turhaumat ja saada vähän balsamia haavoihin? Jos se ei sitten onnistukaan, niin mihinkäs minä tuon piskin sitten lykkään?

Mutta siis, opetanko koirani istumaan oikealle puolelleni vai vasemmalle? Pitääkö sen istua yhden vai kahden sentin päässä jalastani? Entäs maassa makaaminen? Saako koira mennä perä vai etupää edellä? Kuinka nopeasti sen pitää mennä? Onko sillä väliä? Pitääkö sen maata suorassa vai saako sen olla vähän vinossa ja saako se nuolaista istuessaan huuliaan, siristellä silmiään, heilutella korviaan. Saako se haukkua? Saako se hengittää? 🙂

Kuka maksaa?

Tämä on se tärkein osio. Kuka maksaa jos koirani puree toista koiraa a) lenkillä taluttimessa, b) vapaana, c) koirapuistossa, ja jos se on a) iso koira b) pieni koira, c) keskikokoinen koira ja jos tähdet ovat tietyssä asennossa vasemmalta katsottuna?

No entäs jos koirani loukkaa jalkansa juostessaan metsässä a) arkena, b) pyhänä, c) jonain muuna päivänä ja sillä on selvästi keskittymisongelmaa, eikä se näe puita metsältä koska se on a) linjasiitetty, b) muuten vaan rotukoira (ja ne ovat kaikki sairaita) c) luovutettu vääränä viikonpäivänä?

Siinäpä pähkinää purtavaksi!

Sen vaan halusin sanoa, että ei tämä nyt voi olla niin vakavaa tämä koirien kanssa eläminen. Hellitetään hiukan ja otetaan iisisti, niin koirammekin ottavat iisimmin.

Ihanaa kevätperjantaita toivotellen: Sanna ja koirat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rautalankaa rankaisuista

 

Eri koirajärjestöt kampanjoivat nyt pelkoa ja kipua tuottavaa koirankoulutusta vastaan. Se on aivan mahtavaa. Minä iloitsen tästä kovasti ja nostan hattua etenkin Suomen Kennelliitolle siitä, että se rohkeasti ottaa näin kantaa koirien kovakouraiseen kouluttamiseen ja kohteluun ja kehottaa ihmisiä käyttämään palkitsemista eläimen opettamisessa. Hienoa!

Nähä nähä, sanovat monet tahot. ”Kyllä nyt kukkahatut iloitsevat ja kaikenmaailman ammattikouluttajiksi itseään tituleeraavat ”rahat pois hyväuskoisilta”-kouluttajat riemuitsevat. Kyllä me kunnon kouluttajat ja hurjien hirmupetojen kesyttäjät tiedämme, että kyllä niitä rankaisuja tarvitaan. Johan sen nyt se kuuluisa maalaisjärkikin sanoo.”

Mikä on sitten rankaisu? Mikä on väkivaltaa ja mikä on pelottelua? Eihän nyt yksi pieni noutajataluttimen kiristys mikään rankaisu ole. Sehän kuristaa vaan ihan vähän. Saatikka se kuuluisa ketjusta nyppäisy, terävä tai tylppä, koirahan vaan ikään kuin tykkää siitä. Entäpä pyöräytys ja pölläytys, mitä ne sitten lienevätkään? Itsepähän koira niitä kerjää.

Leikki leikkinä, mutta ajattelin kerrankin puhua suoraan tästäkin arasta aiheesta. Ihmisellä kun on taipumusta vähän tietämättäänkin puolustaa niitä omia tapojaan pitää eläintä. Me emme näe metsää puilta ja on kovin vaikeaa pohdiskella niitä omia koulutustapoja ihan rehellisesti. Itsellänikin on vaikeuksia välillä olla suuttumatta tai yrittämättä nopsasti saada jokin käytös loppumaan nopealla rankaisulla, oli se sitten karjaisu tai jopa taluttimesta nyppääminen.

Kaikki sellainen, mikä tuntuu koirasta epämiellyttävältä, ikävältä tai pelottavalta ja jonka ilmaantuminen saa ei-toivotun käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä vähenemään on positiivista rankaisua. Minä käytän sitä ja sinä käytät sitä ja me kaikki käytämme sitä. Ympäristö tarjoilee positiivisia rankaisuja koirille tuon tuostakin ja niiden tarkoitus on se, että eläin oppii välttämään vaaraa. Hengissäpysymisen kannalta sangen oivallista, eikö vain? Tämä lienee selvää?

Sanahelinää

Me ihmiset olemme keksineet mitä kummallisempia kiertoilmaisuja käyttämillemme rankaisuille. Yritämme pehmentää omia tekosiamme kutsumalla sähköiskua impulssiksi, säikyttelemistä huomauttamiseksi. Me kutsumme eläimen niskanahan ravistelua pölläyttämiseksi (söpöä, eikö totta?) ja koiran selälleen heittämistä pyöräyttämiseksi.

Toiset käyttävät mielellään sanaa pakote, joka ei sekään nyt niin kivan kuuloista ole. Toisaalta ”kurista sitä vähän” tai ”kiristä ketjua pikaisesti kurkun ympäri” kuulostaa vielä pahemmalta. Huomauttaminen on lempeämmän kuuloinen sana kuin pelästyttäminen.

Väkivaltaa kukaan ei kai enää sulata. Eläimen potkiminen ja lyöminen on toivon mukaan taakse jäänyttä elämää, mutta kiistaa käydään siitä mikä on vielä sallittua. Pahimmat saivartelijat jankuttavat, kuinka lempeinkin kouluttaja ja koiranomistaja jatkuvasti rankoo koiraansa laittamalla sen taluttimeen ja estämällä sen liikkumista sen avulla. Tämä on aivan totta. Totta on sekin, että jo pelkkä ”äp- äp” kun sen sanoo äreällä äänellä on koiran rankaisemista.

Inhimillistä

Totta on sekin, että yksikään ihminen ei pysty aina olemaan rauhallinen ja lempeä ja hyvä ihminen. Me olemme ihmisiä ja meihin vaikuttavat samat asiat kuin koiriimmekin. Voimme olla väsyneitä ja sairaita. Meillä voi olla kipuja, jolloin pinna palaa helposti ja me saatamme saada äkkiä selittämättömiä kimmareita. Ihmeellisen hyvin koiramme kestävät meidän epäjohdonmukaisuuksiamme ja äkillisiä tunteenpurkauksiamme. Yleensä.

Ihminen huomaa aika hyvin, mikä on sille omalle koiralle liikaa. Koska se silminnähden säikähtää ja väistää. Koska se pakenee makuuhuoneeseen ja kurkkii sieltä pelokkaasti oudosti käyttäytyvää ihmistään. Silloin me usein muutamme omaa käytöstämme ja alamme välttää tällaisia tilanteita. Yleensä. Tai sitten tulkitsemme koiraamme väärin ja luulemme koiran tuntevan syyllisyyttä ja kaikkia sellaisia asioista joihin ne eivät kykene sellaisilla aivoilla kuin niillä nyt sattuu olemaan.

On toki niitäkin, joiden mielestä koiran kyyristelyssä ei ole mitään pahaa. Niitä, jotka jollakin tavalla nauttivat siitä, että koira pelkää tai joille pelkkä vallan osoittaminen eläimelle tuottaa suurta mielihyvää. Mielihyvää tuottaa muuten myös se, että eläin muuttaa käytöstään kun sitä rankaistaan. Silloin rankaisun käyttö lisääntyy ja koska eläin vähitellen tottuu rankaisuun, joutuu ihminen koventamaan otteitaan. Ja taas homma toimii ja mielihyvä ihmisessä lisääntyy. Oh, kuinka on vaikeaa olla järkevä ja viisas ihminen.

On myös kovin vaikeaa puhua asioista niin kuin ne ovat. On vaikeaa puhua siitä, että koiralle karjumisesta tulee huono omatunto. Ainakin siitä pitäisi tulla ja useimmille varmaan tuleekin. Joskus sitä saattaa itsekin säikähtää päälle hyppäävää koiraa ja siinä väistäessä hiukan töniä eläintä kovempaa. No siitäkin tulee huono omatunto. Ainakin itselleni tulee.

Eläin määrittelee rankaisun

Et sinä. Jostakin koirasta saattaa kiukkuinen mulkaisu tuntua todella pelottavalta. Tämä johtuu koiran luonteesta, mutta myös koiran kokemat asiat vaikuttavat tähän. Jonkun mielestä kaulapannan kiristymien ei nyt niin kovin paha rankaisu ole, mutta jos nyt katsotte näyttelyissä varpaillaan köpöttäviä hirressä roikkuvia koiria, niin näette niiden ilmeestä, että ei tässä nyt niin kovin hyvin voida, vaikka handleri niin väittää ja vaikka tuloksia satelee. Tässä on se mielenkiintoinen puoli, että hihna ei löysty koskaan vaikka koira tekisi mitä. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että ketju kiristää.

Joku toinen koira saattaa suorastaan pitää siitä, että sitä vähän nujuutetaan. Tai se saattaa vaikuttaa ihmisen silmiin sellaiselta. Taustalla olevaa tunnetilaahan me ihmiset emme voi yleensä mitenkään tietää. Joskus ihminen luulee palkitsevansa koiraansa iloisesti kiljaisemalla, että Jesss ja samalla hyökkäämällä rapsuttelemaan poispäin pyrkivää koiraa. Ihmisen mielestä hän palkitsee ja koira kokee sen rankaisuna.

Jotkut koirat nauttivat taistelusta ja jopa saattavat pitää kovemmastakin fyysisestä kamppailusta. Silloin tuuppiminen ja riepominen tuntuu koirasta hyvältä ja silloinhan se on yllätys yllätys vahviste!

Kun arkisessa elämässä läsnä ovat kaikki vahvisteet ja rankaisut ja tilanne muuttuu sekunnin murto-osassa toiseksi on kaikenlaisten vahvisteiden ja rankaisujen hallinta vaikeaa.

Tilanteessa ei ole läsnä vain sinä ja vahvisteesi ja käyttämäsi rankaisut vaan koko ympäristö, eläimen tunnetila, oma tunnetilasi. Vetämisen estäminen, ein hokeminen, hihnan nykäsy, eteenpäin pääseminen, hajun haistaminen, jalkojen liikuttaminen, tuoksut, vauhti, palkkion suunta, laatu ja………..

Kummalliselta tuntuu ihmisestä, kun koira kielloista ja taluttimen nykimisestä huolimatta kokee eteenpäinpääsemisen niin suurena vahvisteena, että se vetää siitä huolimatta. Vai lisääntyykö vetäminen, koska välillä siitä saa vahvisteen ja välillä rankaisun vai onko niin, että koko paletti on niin sekava, että ei siitä Mustikaan ota enää selvää.

Jos kyseessä on rankaisu niin eläimen käytös vähenee. Jos se ei vähene silloin ei kyseessä ole rankaisu vaan jokin muu. Jos sinun toivomasi käytös ei vähene saatat ajoittaa rankaisusi väärin ja jokin muu siellä vähenee. Tai jos ajoitat rankaisun päättymisen väärin, saatat vahvistaa jotain sellaista mitä et toivonut. Tai jos rankaisusi on väärin mitoitettu (liian kova, liian kevyt) saatat saada tilalle tilanteesta riippuen jotakin aivan muuta kuin toivoit. Helppoa. Hah!

Rankaiseminen on pakollista?

Aika suuri joukko eri koiraurheilulajien harrastajista puhuu kovalla äänellä siitä, että joissakin harrastuslajeissa joillekin koirille on pakko, ihan pakko, käyttää positiivista rankaisua. Muuten ei saada huipputuloksia. Silloin voidaan kai pohtia hyvällä syyllä näitä harrastuslajeja eläinsuojelun näkökulmasta. Eikö?

Maailma muuttuu ystävä hyvä ja jos jokin harrastus on sellainen, että huipulle pääsemiseksi tarvitaan koiran pelottelua ja satuttamista on tämä harrastus aikansa elänyt ja sääntöjä tulisi muuttaa niin, että väkivallaton koulutustyyli riittää koiran opettamiseen. Suoraan sanoen, monet harrastuslajit, jotka ovat ennen ikään kuin palvelleet koiran varsinaista käyttötarkoitusta, eivät sitä tänä päivänä tee. Näissä lajeissa kilpaillaan enää voitosta. Koiraa säästämättä.

Ihmisen loputon kilpailun tarve ja koiran hyvinvointi eivät enää kohtaa. On ihan pötyä väittää, että huippukoira ei pärjäisi kisoissa, jos sitä kohdellaan rumasti. Tietenkin pärjää. Ohjaajat ovat sen verran taitavia, että ei sillä eläimellä kovin paljon vaihtoehtoja ole. Kiihkeä huippusuoritus sitä paitsi saattaa näyttää kovinkin innokkaalta siitä huolimatta, että sitä suorittava eläin ei voi hyvin.

Rankaisu päättyy rankaisun loppumiseen ja se on vahviste

Huojennus siitä, että rankaisu päättyy on suuri vahviste, mutta se ei ole yhtä hyvä kuin ilo ja odotus siitä, että jotain kivaa tapahtuu. Jälleen kerran se voi näyttää hyvältä, mutta eläimen kannalta homma on erilainen. Ne eivät ole sama asia!

On niitäkin, joille koiranpito ja kouluttaminen on sitä, että koiraa kyykytetään tai ainakin sitä, että hurjan kiihkeä koira jotenkin taipuu ihmisen tahdosta. Siihen kuuluu olennaisesti se, että tottelevaisuus on jotenkin nöyrää ja ihmisen valtaa korostavaa. Ilman tätä asetelmaa ei homma tunnu miltään ja tämä harrastaja voi yhtä hyvin laittaa pillit pussiin.

Tälle harrastajalle voi vain sanoa, että kokeilepa ihan aitoa yhteistyötä. Sellaista, jossa harrastaja ja väline muodostavat aidon tiimin, jossa on kiva toimia. Molempien. Se nimittäin on yllättävän palkitsevaa myös ihmiselle. Jos se, että koiraa ei saa pakottaa, nyppiä ja sille ei saa huutaa tuntuu vaikealta toteuttaa ja että se ei oikein ulospäin näytä vakuuttavalta, niin omalta osaltani voin sanoa, että mikään ei ole niin hienon näköistä kuin sellainen yhteistyö koiran ja ihmisen välillä, jossa näkyy aito välittäminen ja kumppanuus.

Positiivisen rankaisun käyttö näkyy suorituksessa tarkkasilmäiselle aina ulospäin jollakin tavalla. Hyvä suhde näkyy myös ja sellaista yhteistyötä minä ainakin katson mielelläni.

 

Real Men and Women are kind to animals! (Tosi miehet ja naiset ovat kilttejä eläimilleen)

T: Sanna

ps. Tää on mun blogi, joten saan kirjoittaa mitä haluan. 🙂