Jihuuuuu. Talvi on täällä ja kaikki talven riemut ihan oven takana. Lunta, jäätä, viimaa, märkiä sukkia ja lahkeeseen livahtavaa hyytävää kylmyyttä. Kyllä on ihanaa.
Talvi on kaunis. Ikkunan takaa katsottuna. Suoraan sanottuna, vihaan talvea! Noin, nyt se tuli ihan kirjallisestikin julkaistua. Vihaan kylmää viimaa ja pakkasta ja luntakin vihaan. Et voi rauhassa istuksia kannolla katselemassa koirain kisailua. Et, koska vilustus vaanii ja muutenkin alkaa paleltaa niin pirhanasti.
Meillähän ei ole vielä lunta täällä etelärannikolla, mutta pakkasta on vähän. Ulos lähtö koirien kanssa on yhtä juhlaa. Puet lämpimästi päälle eli sisävaatteiden päälle vedetään toppahousut. Fleecen päälle kiskotaan talvitakki ja pipo vedetään niin syvälle päähän, että et enää kuule muuta kun kuminaa omasta päästäsi.
Etsitään lapaset. Lapaset löytyvät ja ne sullotaan taskuun namien ja kakkapussien kaveriksi. Ei siihen taskuun missä on avaimet ja stendarit ja muu elintärkeä välineistö. Kuten esimerkiksi puhelin, joka tottakai on välttämätön jos vaikka auto saattuu pakkasessa hyytymään. Ja tupakat, jotta voit olla varma, että hermot ei lenkillä ratkea.
Koirat laitetaan taluttimiin ja päivän kolmas lenkki, iltalenkki on valmiina alkamaan.
Autolle päästään hienosti nurmikentän poikki, josta ensimmäiset kaninkakat poimitaan kitusiin. Autolla otetaan lapaset pois ja etsitään avaimet. Koirat autoon hop, hyvä, odota, hienoa, namut, ovi kiinni. Lapaset käteen.
Päästään perille ja koirat ulos autosta. Lapaset pois. Odota, ole hyvä, hienosti. Ovi lukkoon. Lapaset käteen.
Löytyy kovasti nuuskittavaa kolmelle koiralle ja kas ensimmäinen kakka on jo tulossa ja se täytyykin tehdä tien varteen. Lapaset pois, käsi taskuun, kakkapussi, odota Rauha, hyvä, nami, kakkapussi solmuun ja lapaset käteen.
Rauha menee edellä, sillä se on kiireinen liikkuja. Helmi ja Zelda haluavat tutkia ja myös syödä kaiken mahdollisen, joten kutsutaan Rauhaa. Hyvä, lapaset pois, nami. Lapset käteen.
Vastaan tulevat kaksi koiraa haluaisivat edottomasti tulla tervehtimään ja tulevatkin. Meidän kolme narua ja heidän kaksi narua ovatkin pian solmussa, jota selvittelemään tarvitaan kaksi kättä. Lapaset pois. Narut selväksi ja kappas kun juuri nyt Zelda haluaa myös toimittaa asian numero kaksi. Lapaset tippuvat. No hyvä niin, sillä nyt pitää ottaa pussi taskusta ja toistaa kakankeräysrutiini. Lapaset maasta ja käteen.
Mennään. Oikeasti tässä kohtaa alkaa pinnaa pikkasen kiristämään se, että ei päästä minnekään, tuuli on kylmä ja sormet lapasista huolimatta jäässä. Nehän eivät niin kovin kauaa ole kädessä ehtineet ollakaan. Tupakkaa. Lapaset pois…..
On muuten kovin pimeää ja kävelemme polkuja joita ei ole valaistu. Siellä voi aika rauhassa taapertaa tähän vuodenaikaan, sillä ei kai nyt kukaan muu kuin hullu koiraihminen ulkoile tähän aikaan päivästä pimeässä. Huoksis. Koiria en silti arvaa laskea irti, joten hihnoissa lompsitaan ja tottahan Helmin hihna on huonosti kainalon alla. Se on aika usein. Osaahan se sen itse selvittää. ”Jalka” sanon. Koira selvittää hihnan. Hyvä (lapaset pois) käsi taskuun, nami, ai muillekin, no okei, lapaset käteen.
Puhelin soi. Katson kuka siellä ja onkin kasvatin omistaja, heille vastataan aina. Lapaset pois, Helmille tulee hätä, haloo……Rauha näkee aaveen, Zelda on löytänyt jäisen kakkakikkareen. Kaikki koirat menevät eri suuntiin, lapaset tippuvat, narut solmussa. Kun tilanteesta on selvitty ja puhelu päättynyt ja kakat kerätty ja lapaset etsitty…lapaset käteen.
Hermo kestää melkein. On jo aika vilu sillä liikkuminen on hidasta. En ole kaatunut, mikä on hyvä sillä liukastakin on. Jupisen itsekseni ja sanon koirille, että ovat ärsyttäviä porsaita ja vihaan tätä himputin kylmyyttä. Pakko liikkua eteenpäin. Lapaset pois ja lapaset käteen lapaset pois ja lapaset käteen. Lupaan joskus laskea kerrat. Toistoja tulee rutkasti. Näin ahkerasti kun jaksaisi vaikkapa luoksetuloa lenkillä harjoitella, niin olisipa hienoa se!
Pääsemme n. tunnin jälkeen takaisin autolle (lapaset pois) auton avaimet, missä ne on, onhan ne täällä, huh. koirat autoon, hop, hyvä, odota, hyvä, nami, ovi kiinni, lapaset käteen. Auto hurahtaa käyntiin ja puhaltaa jääkylmää ilmaa kasvoille.
Helpottaaksesi kylmiä talviulkoiluja suosittelen lämpimästi avaamaan ne kakkapussit ennen kuin laitat ne taskuusi. Jäisillä sormilla kun on vaikea saada pussia auki. Nenäliinakin voi olla tarpeen sillä yksi talven ehdottomia riemuja on nenän valuminen ja silmien vuotaminen. Tosin rään voi pyyhkiä myös niihin hemmetin lapasiinkin. Säästyypä jokunen lapaset pois lapaset käteen sessio.
Ymmärrän toki teitäkin, jotka rakastatte talvea. Etenkin teitä, jotka sunnuntaisin iltapäivällä otatte asiaksenne käydä oikein kunnon kävelyllä. Kyllä pari tuntia viikossa onkin varmaan oikein mukavaa. Teitä koiranulkoiluttajia, jotka jaksatte päivästä toiseen ja vuodesta toiseen rakastaa talvea, teitä ihailen suunnattomasti!
Eipä muuta kuin hankia odottelemaan ja sitä lunta. Se tuo kivan lisän talven iloihin. Kylmä menee lahkeisiin, sillä koira voi tehdä hätänsä vain umpihankeen. Ja siitähän seuraa sitten se että otetaan lapaset pois, kerätään se kakka ja laitetaan lapaset takaisin käteen.
Elämä koirien kanssa ei ole aina niin hirmuisen hauskaa, mutta onneksi seuraava kesä tulee tuota pikaa ja pääsen taasen kannonnokkaan ulkoilusta nauttimaan.
Hyvää talvea ihan kaikille.
T: Sanna 🙂
