Sitten se menee. Ei se maailmaa kaada, koska sekin on hyvin inhimillistä!
Rauha ja sisarukset ovat tulleet siihen ikään, että leikki on jo aika rajua ja pennut ehtivät joka paikkaan touhottamaan koiramaisuuksiaan. Pureskelemaan, pissaamaan, juoksemaan ympyrää, haukkumaan jne. Ne voivat todellakin olla hyvin rasittavia ihmisen näkökulmasta.
Pennut touhottavat ikäkaudelleen lajityypillisesti. Labradorilapset touhottavat myös rodulleen tyypillisesti, positiivisesti maailmaa syleillen. 🙂
Ne leikkivät jatkuvasti ja samalla opettelevat koiran elämään kuuluvia asioita ihan sisäsyntyisesti. Valitsematta itse. Tässä vaiheessa on todella tärkeää muistaa, että ne ovat todellakin vielä ihan pieniä koiran alkuja. Vaikka me ihmiset näemme niissä jo kovasti kaikenlaista tarkoitushakuisuutta emme saa sortua inhimillistämiseen.
Tässä vaiheessa helposti tulee ensimmäisiä kertoja mieleen koiran rankaiseminen jostakin ”pahasta” teosta. Ja on luonnollista että tässä vaiheessa herää kysymys siitä saako pentu toteuttaa koiramaisuuttaan vapaasti. Missä vaiheessa koiraa kielletään? Kuinka se tehdään? Kuinka monta kertaa kielletään? Miksi se riivattu ei lopeta, vaikka kiellän?
Sellaiset pennut, joilla ei ole toisia koiria seuranaan toteuttavat leikkimistä ihmistensä kanssa. Ne leikkivät kuin koirat, koska ne ovat koiria. Koiranpennut purevat toisiaan ja muitakin koiria kovaa. Minä itse poistun näissä tilanteissa pennun luota. Leikki loppuu kun se menee liian rajuksi. Tämä usein on pennulle riittävä rankaisu. Aika äkkiä se oppii hillitsemään riehakkuuttan. Mikäli sinun seurasi on sille palkitsevaa.
Minusta tuntuu omia koiria seuraillessani, että pennun lisenssi tehdä mitä vaan on todellakin loputon. Aikuinen koira ei suutu oikeasti koskaan. Se antaa tehdä itselleen melkein mitä vaan. Ja kun se on saanut tarpeekseen se lähtee pois. Joskus Helmi ottaa pennun kuonon suuhunsa ja vähän murahtaa. Se siitä. 🙂 Kadehdituttavaa kertakaikkiaan.
Aikuista koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä pentu sitten ympäristössään puuhaa. Se ei välitä vähääkään vaikka pentu katkoisi kaikki talon sähköjohdot tai vaikka pentu juoksisi ulkona hevonkuuseen. Me ihmiset välitämme ja meidän pitääkin, mutta kuinka saamme pennulle asiat perille?
Ennaltaehkäisyä
Me kaikki olemme tietenkin järjestäneet kotimme siihen kuntoon, että tilaisuuksia tehdä tihutöitä tulee pennulle mahdollisimman vähän. Johdot on piilotettu ja hienot kengät laitettu kaappeihin. Pennulle on varattu sallittuja leluja sekä pureskeltavaa sillä se pureskelee ihan varmasti. Varsinkin, kun hapaat vaihtuvat. Koirilla on muutenkin kova tarve pureskelemiseen. Lisäksi pureskelu on erittäin rentouttavaa puuhaa.
Huomioithan pentuasi silloin kun se on rauhallinen ja tekee jotakin mistä pidät. Jos pentu pitää rapsuttelusta tai sylittelystä voit palkita sitä niilläkin. Aina ei tarvita makupaloja.
Kun katsot pennun elämää niiden lasien läpi, joista näkyvät ne kivat asiat joita pentu tekee huomaat että niitäkin on jo aika paljon.
Saahan pentusi riittävästi virikkeitä ja saahan se jossakin toteuttaa itseään kaivamalla, haistelemalla, juoksemalla ja leikkimällä railakkaastikin. Onhan sen elämässä myös riittävästi lepoa ja rauhaa.
Ethän vaadi pennultasi mitään mitä et ole sille opettanut. Koirilla on aika vähän, jos ollenkaan varastossaan sellaisia ihmisten maailmaan sopivia käytöksiä, joita ei niille pitäisi opettaa.
Ja muistathan, että jos pentu ei opi, niin vika ei ole pennussa vaan opettajassa. 🙂 Aina!
Sammuuko käytös itsekseen?
Usein kyllä. Koska pennulla on vielä kovin vähän vahvistehistoriaa erilaisille käytöksille on helppoa olla vahvistamatta tai tietoisesti sammutella käytöksiä, joita ei halua nähdä.
Usein se, että ei huomioi jatkuvasti pentua ja sen touhuja helpottaa yhteiselämää kummasti. Pentu kyllä kulkee siellä arjessa mukana ilman, että sitä koko ajan täytyy tarkkailla. Se kyllä tarkkailee sinua.
Jos jokin käytös näyttää lisääntyvän ja se ei mielestäsi ole kiva käytös, voit omalla käytökselläsi yrittää sammuttaa sitä. Käytökset sammuvat, jos niistä ei seuraa mitään koiralle hyödyllistä eli palkitsevaa. Pitää vain muistaa se, että kaikki palkkiot eivät tule meiltä ihmisiltä, vaan ympäristö ja käytös itsessään voivat olla hyvinkin palkitsevia.
Kun huolehdit siitä, että käytös ei saa mitään palkkiota sammuu se ihan vääjäämättä. Jos ei sammu, niin jokin sitä käytöstä palkitsee.
Rankaisenko?
Jos pentu saa jonkinlaista huomiota, hyvää tai ikävää, vain silloin kun se tonttuilee lisääntyy tonttuilu vuorenvarmasti. Siksipä kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin puuttuu rankaisuin pennun touhuihin.
Positiivisen rankaisun (jonkin ikävän lisääminen, esim. tarttuminen pentuun, pelästyttäminen karjaisemalla tai jopa ravistaminen niskasta) käyttö vaatii paljon taitoa. Pennun kanssa käy todennäköisesti niin, että rankaisun voimakkuus on väärä. Joko se on liian kova tai liian vähäinen. Jos rankaiset liian kovaa, saat aikaan pelkoehdollistuman, jota on vaikea korjata. Jos taasen rankaiset liian hiljaa pitää pentu sitä leikkinä ja käytös taas lisääntyy.
Rankaisun pitäisi olla siis sellainen, että pentu oppii kerrasta tai enintään kahdesta. Sen pitäisi olla täsmälleen oikein ajoitettu ja sen pitäisi vielä yhdistyä juuri siihen asiaan, mitä pentu on tekemässä. Yleensä näin ei käy ja pentu ei ymmärrä mitä siltä halutaan.
Rankaisun pitää päättyä juuri sillä hetkellä, kun koira lopettaa huonon käytöksen. Tämäkin vaatii suurta reaktionopeutta.
Koirat pystyvät tähän, sillä niiden reaktionopeus on huikeasti suurempi kuin ihmisen. Lisäksi ne osaavat loistavasti säädellä rankaisun voimakkuutta eivätkä ne ole aggressiivisia tai vihaisia opettaessaan pentua.
Rankaisukin vaatii suurta johdonmukaisuutta. Jos olet valmis aina ja jokaikinen kerta rankaisemaan, kun ei-haluttu käytös toistuu ja todella pystyt huolehtimaan siitä, että tämä toteutuu, niin siitä vaan. Jos olet epäjohdonmukainen ja pentu saa aina välillä tehdä jotakin kiellettyä olet itse vastuussa siitä, että käytös lisääntyy.
Pennun käytöksestä ei aina ulospäin näe, kuinka se suhtautuu ihmisen toimesta tulevaan uhkaan. Jotkut koirat esittävät alistuvia eleitä, jotkut flirttaavat ja näin yrittävä saada uhkan poistumaan, jotkut puolustautuvat ja yrittävät saada uhkaa kauemmaksi ensin murisemalla ja sitten jopa puremalla jos pakotietä ei ole. Tämä on täysin yksilöstä kiinni.
Labradorit harvemmin ryhtyvät puremaan, mutta olen huomannut niiden reagoivan hyvinkin iloiselta näyttävin elein (esim. päälle hyppimällä) uhkaan. Kun ihminen tulkitsee tämän väärin ja luulee että koira vain leikkii ja koventaa otteita, jolloin koira vielä kovemmin yrittää saada uhan poistumaan riehakkaalla flirtillä on ikävä kierre valmis.
Miten sitten ihan käytännössä toimin?
Tulet kuitenkin, kuten minäkin, ärähtämään pennulle joissakin tilanteissa. Silloin kun esim. sattuu kun se puree vahingossa liian kovaa. Tai kun se on ryntäämässä auton alle tai kun se on hypännyt soppalautaselle ja sopat ovat lentäneet ympäriinsä. (näinkin on käynyt)
Tämä on käytöksen keskeyttämistä. Se ei varsinaisesti opeta pennulle mitään vaan todellisuudessa pentu vain säikähtää ja lopettaa sen mitä se sattuu tekemään. Tai sitten se yhdistyy väärään ja asiaan ja jos pelästyminen on voimakasta saattaa se pelkoehdollistua johonkin, joka näkyy sen elämässä jossakin muodossa. Tulevaisuudessa.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, että sinun ja pennun elämästä ei tulisi yhtä kieltämisen ja rähinän kehää. Siinä kehässä kenelläkään ei ole mukavaa. Pentu ei opi luottamaan sinuun, sillä olet epäjohdonmukainen ja joskus jopa pelottava.
Jos pinna joskus palaa ei se maailmaa kaada, mutta elämän perussävyn tulisi olla positiivinen, kannustava ja palkitseva.
Opeta pentu luopumaan
Etenkin labradorilapsille, jotka innokkaasti haluavat tutustua maailmaan on uskomattoman hyödyllistä opettaa luopumisen jalo taito. Kun opetat pennun luopumaan vapaaehtoisesti tavoittelemistaan asioista helpottuu elämänne huomattavasti.
Voit käyttää vihjeenä vaikkapa sitä kuuluisaa ei-sanaa tai jätä-sanaa tai mitä vaan suullista signaalia joka suuhusi hyvin sopii.
Itse käytöksen opettaminen on selostettu kivasti esim. Tommy Wirenin Onnistu Koirasi Koulutuksessa kirjassa.
Kun luovut niin saat -käytös on siitä kiva, että sen voi yleistää koskemaan hyvin monenlaisia asioita arjessa. Kun luovut ulospääsemisen tavoittelusta -niin pääset. Kun luovut hyppimisestä ihmisten päälle- niin saat huomiota, kun luovut vastaan tulevasta koirasta- niin pääset tervehtimään jne.. sovelluksia on loputtomasti.
Kun koira on oppinut luopumaan voi kieltämisen tilalle aina antaa vihjeen jolla koiran saa tekemään halutun käytöksen.
Helppoa kuin heinän teko. Taas Kerran. 🙂
