• Avoinkoirakoulu.fi-sivusto
  • Kouluttajasta
  • Yhteystiedot

Avoin Koirakoulu

~ Koirasi parhaaksi -blogi

Avoin Koirakoulu

Monthly Archives: syyskuu 2012

Mitä sitten, kun hermo menee?

11 tiistai syys 2012

Posted by avoinkoirakoulu in Koulutusasiaa

≈ Jätä kommentti

Sitten se menee. Ei se maailmaa kaada, koska sekin on hyvin inhimillistä!

Rauha ja sisarukset ovat tulleet siihen ikään, että leikki on jo aika rajua ja pennut ehtivät joka paikkaan touhottamaan koiramaisuuksiaan. Pureskelemaan, pissaamaan, juoksemaan ympyrää, haukkumaan jne. Ne voivat todellakin olla hyvin rasittavia ihmisen näkökulmasta.

Pennut touhottavat ikäkaudelleen lajityypillisesti. Labradorilapset touhottavat myös rodulleen tyypillisesti, positiivisesti maailmaa syleillen. 🙂

Ne leikkivät jatkuvasti ja samalla opettelevat koiran elämään kuuluvia asioita ihan sisäsyntyisesti. Valitsematta itse. Tässä vaiheessa on todella tärkeää muistaa, että ne ovat todellakin vielä ihan pieniä koiran alkuja. Vaikka me ihmiset näemme niissä jo kovasti kaikenlaista tarkoitushakuisuutta emme saa sortua inhimillistämiseen.

Tässä vaiheessa helposti tulee ensimmäisiä kertoja mieleen koiran rankaiseminen jostakin ”pahasta” teosta. Ja on luonnollista että tässä vaiheessa herää kysymys siitä saako pentu toteuttaa koiramaisuuttaan vapaasti. Missä vaiheessa koiraa kielletään? Kuinka se tehdään? Kuinka monta kertaa kielletään? Miksi se riivattu ei lopeta, vaikka kiellän?

Sellaiset pennut, joilla ei ole toisia koiria seuranaan toteuttavat leikkimistä ihmistensä kanssa. Ne leikkivät kuin koirat, koska ne ovat koiria. Koiranpennut purevat toisiaan ja muitakin koiria kovaa. Minä itse poistun näissä tilanteissa pennun luota. Leikki loppuu kun se menee liian rajuksi. Tämä usein on pennulle riittävä rankaisu. Aika äkkiä se oppii hillitsemään riehakkuuttan. Mikäli sinun seurasi on sille palkitsevaa.

Minusta tuntuu omia koiria seuraillessani, että pennun lisenssi tehdä mitä vaan on todellakin loputon. Aikuinen koira ei suutu oikeasti koskaan. Se antaa tehdä itselleen melkein mitä vaan. Ja kun se on saanut tarpeekseen se lähtee pois. Joskus Helmi ottaa pennun kuonon suuhunsa ja vähän murahtaa. Se siitä. 🙂 Kadehdituttavaa kertakaikkiaan.

Aikuista koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä pentu sitten ympäristössään puuhaa. Se ei välitä vähääkään vaikka pentu katkoisi kaikki talon sähköjohdot tai vaikka pentu juoksisi ulkona hevonkuuseen. Me ihmiset välitämme ja meidän pitääkin, mutta kuinka saamme pennulle asiat perille?

Ennaltaehkäisyä

Me kaikki olemme tietenkin järjestäneet kotimme siihen kuntoon, että tilaisuuksia tehdä tihutöitä tulee pennulle mahdollisimman vähän. Johdot on piilotettu ja hienot kengät laitettu kaappeihin. Pennulle on varattu sallittuja leluja sekä pureskeltavaa sillä se pureskelee ihan varmasti. Varsinkin, kun hapaat vaihtuvat. Koirilla on muutenkin kova tarve pureskelemiseen. Lisäksi pureskelu on erittäin rentouttavaa puuhaa.

Huomioithan pentuasi silloin kun se on rauhallinen ja tekee jotakin mistä pidät. Jos pentu pitää rapsuttelusta tai sylittelystä voit palkita sitä niilläkin. Aina ei tarvita makupaloja.

Kun katsot pennun elämää niiden lasien läpi, joista näkyvät ne kivat asiat joita pentu tekee huomaat että niitäkin on jo aika paljon.

Saahan pentusi riittävästi virikkeitä ja saahan se jossakin toteuttaa itseään kaivamalla, haistelemalla, juoksemalla ja leikkimällä railakkaastikin. Onhan sen elämässä myös riittävästi lepoa ja rauhaa.

Ethän vaadi pennultasi mitään mitä et ole sille opettanut. Koirilla on aika vähän, jos ollenkaan varastossaan sellaisia ihmisten maailmaan sopivia käytöksiä, joita ei niille pitäisi opettaa.

Ja muistathan, että jos pentu ei opi, niin vika ei ole pennussa vaan opettajassa. 🙂 Aina!

Sammuuko käytös itsekseen?

Usein kyllä. Koska pennulla on vielä kovin vähän vahvistehistoriaa erilaisille käytöksille on helppoa olla vahvistamatta tai tietoisesti sammutella käytöksiä, joita ei halua nähdä.

Usein se, että ei huomioi jatkuvasti pentua ja sen touhuja helpottaa yhteiselämää kummasti. Pentu kyllä kulkee siellä arjessa mukana ilman, että sitä koko ajan täytyy tarkkailla. Se kyllä tarkkailee sinua.

Jos jokin käytös näyttää lisääntyvän ja se ei mielestäsi ole kiva käytös, voit omalla käytökselläsi yrittää sammuttaa sitä. Käytökset sammuvat, jos niistä ei seuraa mitään koiralle hyödyllistä eli palkitsevaa. Pitää vain muistaa se, että kaikki palkkiot eivät tule meiltä ihmisiltä, vaan ympäristö ja käytös itsessään voivat olla hyvinkin palkitsevia.

Kun huolehdit siitä, että käytös ei saa mitään palkkiota sammuu se ihan vääjäämättä. Jos ei sammu, niin jokin sitä käytöstä palkitsee.

Rankaisenko?

Jos pentu saa jonkinlaista huomiota, hyvää tai ikävää, vain silloin kun se tonttuilee lisääntyy tonttuilu vuorenvarmasti. Siksipä kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin puuttuu rankaisuin pennun touhuihin.

Positiivisen rankaisun (jonkin ikävän lisääminen, esim. tarttuminen pentuun, pelästyttäminen karjaisemalla tai jopa ravistaminen niskasta) käyttö vaatii paljon taitoa. Pennun kanssa käy todennäköisesti niin, että rankaisun voimakkuus on väärä. Joko se on liian kova tai liian vähäinen. Jos rankaiset liian kovaa, saat aikaan pelkoehdollistuman, jota on vaikea korjata. Jos taasen rankaiset liian hiljaa pitää pentu sitä leikkinä ja käytös taas lisääntyy.

Rankaisun pitäisi olla siis sellainen, että pentu oppii kerrasta tai enintään kahdesta. Sen pitäisi olla täsmälleen oikein ajoitettu ja sen pitäisi vielä yhdistyä juuri siihen asiaan, mitä pentu on tekemässä. Yleensä näin ei käy ja pentu ei ymmärrä mitä siltä halutaan.

Rankaisun pitää päättyä juuri sillä hetkellä, kun koira lopettaa huonon käytöksen. Tämäkin vaatii suurta reaktionopeutta.

Koirat pystyvät tähän, sillä niiden reaktionopeus on huikeasti suurempi kuin ihmisen. Lisäksi ne osaavat loistavasti säädellä rankaisun voimakkuutta eivätkä ne ole aggressiivisia tai vihaisia opettaessaan pentua.

Rankaisukin vaatii suurta johdonmukaisuutta. Jos olet valmis aina ja jokaikinen kerta rankaisemaan, kun ei-haluttu käytös toistuu ja todella pystyt huolehtimaan siitä, että tämä toteutuu, niin siitä vaan. Jos olet epäjohdonmukainen ja pentu saa aina välillä tehdä jotakin kiellettyä olet itse vastuussa siitä, että käytös lisääntyy.

Pennun käytöksestä ei aina ulospäin näe, kuinka se suhtautuu ihmisen toimesta tulevaan uhkaan. Jotkut koirat esittävät alistuvia eleitä, jotkut flirttaavat ja näin yrittävä saada uhkan poistumaan, jotkut puolustautuvat ja yrittävät saada uhkaa kauemmaksi ensin murisemalla ja sitten jopa puremalla jos pakotietä ei ole. Tämä on täysin yksilöstä kiinni.

Labradorit harvemmin ryhtyvät puremaan, mutta olen huomannut niiden reagoivan hyvinkin iloiselta näyttävin elein (esim. päälle hyppimällä) uhkaan. Kun ihminen tulkitsee tämän väärin ja luulee että koira vain leikkii ja koventaa otteita, jolloin koira vielä kovemmin yrittää saada uhan poistumaan riehakkaalla flirtillä on ikävä kierre valmis.

Miten sitten ihan käytännössä toimin?

Tulet kuitenkin, kuten minäkin, ärähtämään pennulle joissakin tilanteissa. Silloin kun esim. sattuu kun se puree vahingossa liian kovaa. Tai kun se on ryntäämässä auton alle tai kun se on hypännyt soppalautaselle ja sopat ovat lentäneet ympäriinsä. (näinkin on käynyt)

Tämä on käytöksen keskeyttämistä. Se ei varsinaisesti opeta pennulle mitään vaan todellisuudessa pentu vain säikähtää ja lopettaa sen mitä se sattuu tekemään. Tai sitten  se yhdistyy väärään ja asiaan ja jos pelästyminen on voimakasta saattaa se pelkoehdollistua johonkin, joka näkyy sen elämässä jossakin muodossa. Tulevaisuudessa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, että sinun ja pennun elämästä ei tulisi yhtä kieltämisen ja rähinän kehää. Siinä kehässä kenelläkään ei ole mukavaa. Pentu ei opi luottamaan sinuun, sillä olet epäjohdonmukainen ja joskus jopa pelottava.

Jos pinna joskus palaa ei se maailmaa kaada, mutta elämän perussävyn tulisi olla positiivinen, kannustava ja palkitseva.

Opeta pentu luopumaan

Etenkin labradorilapsille, jotka innokkaasti haluavat tutustua maailmaan on uskomattoman hyödyllistä opettaa luopumisen jalo taito. Kun opetat pennun luopumaan vapaaehtoisesti tavoittelemistaan asioista helpottuu elämänne huomattavasti.

Voit käyttää vihjeenä vaikkapa sitä kuuluisaa ei-sanaa tai jätä-sanaa tai mitä vaan suullista signaalia joka suuhusi hyvin sopii.

Itse käytöksen opettaminen on selostettu kivasti esim. Tommy Wirenin Onnistu Koirasi Koulutuksessa kirjassa.

Kun luovut niin saat -käytös on siitä kiva, että sen voi yleistää koskemaan hyvin monenlaisia asioita arjessa. Kun luovut ulospääsemisen tavoittelusta -niin pääset. Kun luovut hyppimisestä ihmisten päälle- niin saat huomiota, kun luovut vastaan tulevasta koirasta- niin pääset tervehtimään jne.. sovelluksia on loputtomasti.

Kun koira on oppinut luopumaan voi kieltämisen tilalle aina antaa vihjeen jolla koiran saa tekemään halutun käytöksen.

Helppoa kuin heinän teko. Taas Kerran. 🙂

Arki sujuu naksutellen

01 lauantai syys 2012

Posted by avoinkoirakoulu in Rauha -pennun päiväkirja

≈ Jätä kommentti

Rauha täyttää 12 viikkoa ensi tiistaina ja on kasvanut ihan kamalasti. Siitä on tullut oma koirani johon kiinnyn koko ajan enemmän ja enemmän. Se kietoo minut tassunsa ympärille ja ui sydämeen.

Pentu on asettunut päivärytmiimme hienosti. Nyt se tietää mitä mihinkin aikaan tapahtuu, koska syödään ja milloin lähdetään ulos. Se tietää myös koska nukutaan ja nukkuukin kiltisti koko yön ensin vessanpönttöä halaten ja aamuyöstä Helmin vieressä sohvalla.

Oppiminen on todella nopeaa. Kun seurailee pennun touhottelua, huomaa sen kuinka ympäristö antaa sille palautetta jatkuvasti. Kaikki palkkiot ja rankaisut eivät siis tule ihmisiltä. Kotona tulee aina välillä ankarasti takkiin. Pentu nousee pyykkipinoa (joka on suuri) vasten ja vetää alas sen päällä olevan ämpärin, joka sisältää epämääräistä siivoustavaraa. Ämpäri rämähtää kovalle lattialle ja pentu tietenkin ryntää säikähtäneenä olohuoneeseen kamalan kolinan saattelemana.

Pentu hypää sohvalta ja törmää rämisevään aitaan. Pentu ryntää hihnan päähän ja singahtaa nurin tai sitten se vaan muuten juoksee täysillä ja kaatuu kömpelyyttään. Pentu ottaa kepin suuhun ja se tökkääkin pentua kitalakeen.

Kaikesta tästä pentu oppii kovasti arvokasta tietoa ympäristöstä ja osaa jo seuraavalla kerralla varoa. Ehkä.

Joskus hiukan säälittää kun maailma murjoo pentua ja toisinaan taas kovasti naurattaa pennun oppimisen seurailu.

Ulkoilua

Rauhan maailma on laajentunut ja olemme käyneet ihan helsingin keskustassakin. Taksilla. Hyvin meni, eikä oksennustakaan tullut. 🙂

Autolla olemme myös suunnistaneet myllykalliolle. Siellä pääsee pentu kuljeksimaan luonnossa vapaana. Joskus mukana on koko koiralauma, joskus vain yksi aikuinen koira, milloin mitenkin.

Palkitsen luoksetulosta ja kaikesta minuun suuntautuvasta käytöksestä runsaasti. Eipä tuo niin kovin kauas menekään. Mutta nyt sitä lähelle tulemista kannattaa vahvistaa aina kun tilaisuus tulee. Tämä maksaa itsensä takaisin takuuvarmasti myöhemmin.

Entäpä ne toisten ihmisten ja koirien ohittelut? Yllättäen ne sujuvat jo hyvin. Paremmin kuin hyvin. Ulkopuolisesta ärsykkeestä on tullut Rauhalle tilaisuus tienata herkku. Se ottaa kontaktin aina kun se näkee jotakin kiintoisaa. Naks, käsi taskuun ja palkka. 🙂

Pentu haluaa kovasti mennä tervehtimään vastaantulijoita. Yritän siis ennakoida ja saada riittävästi etäisyyttä tulijaan. Jos en ehdi, niin ainakin pidän huolen siitä että pentu katsoo minuun ja pääsee löysällä hihnalla vastaantulijan luokse. Tämä vaatii hiukan taitoa, mutta onnisuu kyllä.

Teen myös niin, että aina kun Rauha jää tuijottamaan jotakin, kuten esim. varista niin pidän taluttimen löysällä. Pienikin vilkaisu minuun aiheuttaa naksauksen ja palkkion.

Tätä pääsimme harjoittelemaan, kun meitä seuraili pihan varis. Se kulki perässämme pikän matkaa ja pentu oli hyvin kiinnostunut siitä. Totta kai. Joka kerta, kun se käänsi katseensa variksesta minuun se sai naksun ja palkan. Koska hihna pysyi löysällä ei pentukaan kiihtynyt vaan oppi luopumaan variksesta saadakseen taasen namuja.

Rauhalla onkin aika iso masu. 🙂

Jos tahdot, voit harjoitella kotona palkitsemista ilman koiraa. Laita taskuun pieniä makupaloja n 20 kpl. Laita pöydälle kippo, johon makupalat on tarkoitus yksi kerrallaan laittaa. Se on ikäänkuin koiran kita. 🙂

Naksuata, laita käsi taskuun ja laita yksi palkkionamu kippoon. Kokeile kuinka nopeasti psytyt tekemään tämän. Muista, että käsi lähtee liikkeelle vasta kun naksaus on tullut. Kuinka nopeasti sinä pystyt siirtämään kaikki namut taskusta kippoon? Ota aikaa!

Ajoitusta voit harjoitella vaikkapa ottamalla tennispallon. Heitä pallo ilmaan ja naksauta silloin kun se osuu lattiaan. Huomaat, että ajoitusta pitää harjoitella. Kuvitellaan, että se kohta kun pallo osuu lattiaan on silloin kun koira tekee oikein. 🙂

Harjoitus tekee mestarin.

Viimeisimmät artikkelit

  • Terveiset pentulan reunalta
  • Kohtuus ystävät, kohtuus
  • Jaxuhali remmirähjien ihmisille
  • Lassie, tuo nykyajan ongelmavyyhti
  • Väärin! Ihan väärin!

Arkistot

  • marraskuu 2019
  • heinäkuu 2019
  • helmikuu 2019
  • tammikuu 2019
  • lokakuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • helmikuu 2018
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • Toukokuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • tammikuu 2017
  • elokuu 2016
  • heinäkuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • lokakuu 2015
  • elokuu 2015
  • Toukokuu 2015
  • huhtikuu 2015
  • marraskuu 2014
  • lokakuu 2014
  • elokuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • tammikuu 2014
  • joulukuu 2013
  • marraskuu 2013
  • elokuu 2013
  • Toukokuu 2013
  • huhtikuu 2013
  • helmikuu 2013
  • joulukuu 2012
  • marraskuu 2012
  • lokakuu 2012
  • syyskuu 2012
  • elokuu 2012

Kategoriat

  • Koulutusasiaa
  • Luin kirjan
  • Rauha -pennun päiväkirja
  • Yleiset

Meta

  • Rekisteröidy
  • Kirjaudu sisään
  • Entries feed
  • Kommenttivirta
  • WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy