Puoli vuotta. Miten voi aika kuluakin niin nopeasti. Vastahan tuo otus syntyi ja nyt se on jo aika iso rötkäle. Talvi ei muuten koskaan kulu niin nopeasti kuin kesä. 🙂
Joulu lähestyy ja uusi vuosikin kolkuttaa ovelle, joten on hyvä tehdä vältilinpäätös siitä miten elämä pentukoiran kanssa etenee, mitä on opittu ja mihin suuntaan ollaan menossa.
Mitä Rauha sitten osaa?
Rauha osaa kävellä taluttimessa hienosti silloin kun se on yksinään ilman toisia koiria lenkillä. Helmin ja Zeldan kanssa on välillä hiukan vaikeaa olla riehaantumatta. Tosin silloinkin Rauhis lopettaa kun sille sanoo, jotta ”peli piip” !
Rauha osaa ohittaa ihmiset, toiset koirat ja kaikenlaiset lentelevät ärsykkeet tarjoamalla kontaktia. Ihan lähietäisyydellä emme vielä ole, mutta kriteeri kerrallaan etenemme tässäkin pikkuhiljaa. Nyt etäisyys toiseen koirakkoon on noin kaksi metriä. Ei paskempaa, jos minulta kysytään.
Rauha osaa tulla kutsusta luokse. Kutsu-sanoja on useita kuten esim. piip, tänne, Rauhaaaa ja kaikki muidenkin koirien nimet ja muutkin sanat, joita hiukan korotetulla äänellä huudellaan. Rauha tulee kutsusta lenkillä, kotona, koirapuistossa, kadulla. Häiriönä toiset koirat onnistuu, muita extreme ärsykkeitä, kuten jäniksiä tai pieniä lapsia ei vielä ole harjoiteltu, mutta treenilistalla ne kyllä ovat.
Rauha osaa olla yksin kotona nätisti.
Rauha osaa pissata ja kakata ulos, eikä se tee tarpeitaan enään sisälle.
Rauha osaa odottaa erilaisia asioita. Ruokaa, ulospääsyä jne. ihan melkein hiljaa narisematta. Rauha odottaa autossa ja tulee ulos vasta lupasignaalin saatuaan.
Rauha osaa luopua ottamistaan esineistä ja tuo niitä itse oma-alotteisesti käteen.
Rauha osaa…. vaikka mitä ja minä ole hyvin tyytyväinen siihen ja vähän itseenikin.
Omasta mielestäni pentu kehittyy siihen suuntaan, josta itse pidän. Se on reipas ja iloinen ja tasapainoisen oloinen. Luulen sen jopa olevan vallan tyytyväinen omaan oloonsa. Ja mikäpä on nuoren koiran ollessa, kun tietää mitä milloinkin tehdään ja kun signaalit ovat selkeät niin että koirakin ne ymmärtää.
Etenemme siis samoilla linjoilla. Voisihan tuonne käytöksiin lisätä niitä ihan tavanomaisia käytöksiä kuten istu ja maahan ja odota ja peruuta ja pyöri ja kieri ja töpötä ja pujottele ja… 🙂
Pääasia on, että tähän mennessä ne kotikoiran perusasiat ovat hyvässä jamassa. Niitä on syytä vahvistella palkkioilla epäsäännöllisen säännöllisesti, jotta käytökset pysyvät yllä.
Sohvapöydän päällä makaaminen on nyt melkolailla sammunut käytös, mikä sinänsä on harmillista, mutta tietenkin aika järkevää.
Posted by avoinkoirakoulu | Filed under Koulutusasiaa
