Eipä ole Parannuksen Tehneen Koiran- majatalossa ruuhkaa, kun remmirähinästä puhutaan. Koira haukkuu ja karavaani kulkee, ei haukkuva koira haavaa tee ja haukkuisit itsekin, jos olisit koira. Mutta miten haukkumisesta onkin tullut sellainen elämää kamalampi juttu? Olemmehan ottaneet lemmikiksemme eläimen joka ääntelee haukkumalla. Itse asiassa ystävät, meillä on alunperin koira siksi, että se haukullaan on pitänyt tunkeilijat loitolla ja ilmoittanut ihmisille siitä, että joku on tulossa.

Käsittelemme tässä kirjoituksessa hihnassa ulkona tapahtuvaa haukkumista, jota myös rähinäksi kutsutaan. Remmirähinä on tämän aikakauden ehdottomasti suurin synti. Vaikka tiedämme, että koirat haukkuvat monesta eri syystä, niputetaan kaikki haukku samaan sarjaan. Kaikki haukkuminen on rähinää ja sellaista ei enää suvaita ollenkaan. Vaikka koira haukullaan kutsuisi toista leikkimään tai hiukan availisi muuten ääntään saa se osakseen toruja. Haukkuja, etten sanoisi.

Kaupungit ovat täynnä lemmikkikoiria, joita tavanomaisen ihmisrytmin mukaan ulkoilutetaan aamulla, päivällä ja illalla. Yleensä siis samaan aikaan kaupungin katuja ja puistoja tallailee yhtä aikaa hurja määrä erilaisia, eri-ikäsiä ja erikokoisia tassuttelijoita ihmisineen. Ohitellaan, kiilaillaan, pissitään saman puun runkoon ja jatketaan matkaa. Välillä vähän päästellään ääniä, kuka minkäkin syyn vuoksi, josta seuraa ihmisen toru ja poru. Tämä on usein kovin stressaavaa kaikille. Niin koirille kuin taluttajillekin.

Rähinäpainajainen

Joskus, melko usein hihnarähisijän ja hänen ulkoiluttajansa elämä muuttuu todella hankalaksi. Rähiseminen nolottaa todella paljon ja ulkoiluista muodostuu pikkuhiljaa ihan kamala painajainen. Kohta ei enää huvita koiran kanssa ulos lähteäkään. On koiria, jotka haukkuvat muita koiria. On niitä jotka flippaavat mistä tahansa liikkuvasta ärsykkeestä ja on niitä, jotka todella kävisivät kimppuun, jos pääsisivät. Syitä remmissä haukkumiseen on yhtä monta kuin on koiriakin.

Pienen koiran remmirähinä on tietenkin ihmissilmään paljon pienempää, mutta omistajan silmissä se voi todella olla suuri ongelma. Ison koira tempoilu ja rähjääminen hihnassa onkin jo paljon näyttävämpää. Koiraa voi joutua pitelemään kaksin käsin, joskus jopa kolminkin.

Jos koira stressaantuu kaikista matkan varrella olevista ärsykkeistä, niin mitä tapahtuu koiran ihmiselle? Kun ongelma pahenee, herkistyy ihminen rähjäämiselle ja reagoi yhä voimakkaammin. Turhautuu ja suuttuu. Ihminen alkaa kulkea ulkona päätään pyöritellen ja yrittää huomata ennen koiraa kaikki mahdolliset ärsykkeet. Kiristää hihnaa, ennakoi jatkuvasti tilanteita ja piiloutuu kiven koloon koiransa kanssa. Ninjailee, pakenee, vaihtaa suuntaa, jojoilee, hihkuu, huutaa, tanssii ja heittelee voltteja. Ulkoilusta voi tulla kovin raskasta, eikä tällainen yhteiselo koiran kanssa tullut edes mieleen kun koiraa oli hankkimassa elämäänsä.

Säälivät katseet seuraavat

Remmirähjän omistajasta saattaa tuntua siltä, että koko ympäristö paheksuu häntä ja hänen koiraansa. Säälivät katseet tai omahyväinen mulkoilu tuntuvat niskassa ja mieli on maassa. Usein joku vähän kommentoikin rähisijän käytöstä. Annetaan koulutusohjeita tai sitten vaan viisaasti tokaistaan, että ”kouluta koirasi”. Ihmetellään, että miksi remmirähjän omistaja ei sano koiralleen mitään? Ei tee mitään.

Koirattomat ohikulkijat hyppivät sivuun ja kirjoittavat kaupunkinsa facebook-sivuille paheksuvia kirjoituksia aggressiivisesta koirasta. Heilläkin saattaa olla koulutusohje jos toinenkin takataskussaan. Koiran haukkuminen nyt vaan on paheksuttavaa. Hyvä tottelevainen koira ei hauku.

Hirmu hyvältä tuntuu se, kun oman koiran kanssa ohittaa rähjääjän. Voi siinä sitten rinta rottingilla pullistella ja mulkoilla rähisijän omistajaa ja vähän säälivästi katsoa perään. Samalla voi vaikka näyttää, kuinka läheltä uskaltaa rähisijän ohittaa ja oma koira se vaan pysyy hanskassa. Voi myös jupista siitä, kuinka rähisijän omistaja aivan väärin laittaa koiransa istumaan tien sivuun. Eihän sellainen nyt sovi.

Aika paljon on yritetty tehdä kaikkea

Monet rähisijöiden ihmiset ovat ihan varmasti tehneet paljon töitä koiriensa kanssa. On vähän niin kuin pakosta jouduttu opiskelemaan sitä koiran opettamista. On haettu apua ja on luettu yksi jos toinenkin koirakirja. On käyty kursseilla ja ohiteltu yhteisharjoituksissa ja tehty paljon töitä. Aina ei toisen koiran yllättävä ohittaminen kuitenkaan onnistu ja juuri sillä hetkellä saatu rakentava, ”kouluta koirasi” palaute, voi vaikuttaa musertavasti. Moniko tulee ajatelleeksi, että saattaa omalla käytöksellään toista koiran omistajaa kohtaan romahduttaa kaiken jo tehdyn työn. Aiheuttaa todella pahaa mieltä ja pilata kaiken mitä tähän asti on tehty.

On sellaisiakin remmirähjän omistajia, jotka tyytyvät joka ikinen kerta vuodesta toiseen nyppäämään koiraa taluttimesta ja huutamaan sille. Vuodesta toiseen ja ohituksesta toiseen. Heitä se ei tunnu mitenkään haittaavan. Koira ei opi olemaan hiljaa ja ihminen on tottunut tähän kaavan niin, että häntä se ei häiritse mitenkään. Vai voisiko olla niin, että tilanne tuntuu hänestäkin tosi ikävälle, eikä hänelläkään ole riittävästi työkaluja koiran tunnetilan muuttamiseksi. Jotenkin ihmeellisesti, se että koiraa komentaa rähinätilanteessa tuntuu olevan ohikulkijoiden mielestä hyväksyttävämpää kuin se, että yrittää ruokapalkkiolla opettaa koiraa sietämään ohittelevat ärsykkeet. Ihmeellinen maailma.

Paheksujille tiedoksi

Niille, joilla ei ole hihnassa rähjäävää koiraa voisin kertoa, että mieti pariin kertaan ennen kuin niin kovasti paheksut. Hihnan toisessa päässä saattaa olla ihminen, joka jännittää jo pelkkää uloslähtöä koiran kanssa. Hänelle on voinut sattua ja tapahtua ikäviä asioita koiransa kanssa ja joka kerta ulos lähtiessään hän joutuu keräämään itsensä ja rohkaistua lähtemään lenkille.

Pulssi kohoaa ja olo on ikävä. Jännittää jo seuraava mutka ja se mitä sieltä putkahtaa. Hiki nousee otsalle ja sieltähän se ensimmäinen ohitettava jo tuleekin. Ja hän tulee suoraan kohti. Mihinkään ei pääse väistämään, kun pitäisi auttaa omaa koiraa selviämään. Ja rähinähän siitä sitten tulee. Rähinäkallen omistaja jatkaa pettyneenä matkaa ja pää pyörii ja aistit ovat valppaana, sillä hänen pitää yrittää havaita jo seuraava uhkaava tilanne. Ei ole kovinkaan mukavaa sellainen ulkoilu. Eikä paljoa auta se ”kouluta koirasi” tokaisu tähän. Eihän?

Rähisijän omistajasta tuntuu pahalta ja vaikka häntä kuinka kehoitetaan ottamaan rennosti ei se nyt vaan niin helppoa olekaan. Tarvitaan paljon paljon onnistuineita ohituksia ja selkeää etenemistä koulutuksessa, jotta taluttajan tunnetila muuttuu. Aivoissa on siitä huolimatta aina muistikuva hankalista ajoista ja ympäristön skannaaminen ja ylitarkkana oleminen on jo niin siellä selkäytimessä, että siitä on melkein mahdotonta päästä eroon.

Voidaan siis vain kuvitella miltä koirasta tuntuu, kun se stressaantuu joka lenkillä vähintääkin yhtä paljon kuin ihmisensä. Pelkäävää koiraa on ihan yhtä mahdotonta käskeä olemaan pelkäämättä, kuin hänen omistajaansakin. Myös sitä koiraa, joka turhautuu taluttimessa tai sitä, joka kokee mitä tahansa uhkaa ohitellessaan muita koiria, ei ihan niin vaan opeteta lopettamaan sitä rähjäämistä. Sehän on vain näkyvä oire siitä, mitä koirassa tapahtuu sisällä. Aika harvassa ovat ne remmirähjät, jotka vaan ihan huvikseen haukkua louskuttavat. Kai niitäkin on.

Nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä

Sinulle remmirähjän omistaja haluaisin sanoa, että emme me kaikki paheksu ja arvostele. Jotkut meistä ymmärtävät oikein hyvin teidän tilanteenne ja me yritämme auttaa tekemällä teidän ohitukset helpommaksi. Joskus se ohimennen väläytytetty hymy onkin ihan vaan hymy, joka on tarkoitettu kannustavaksi.

Jotkut meistä väistävät sivuun ja yrittävät helpottaa koirasi tilannetta kääntämällä omat koira niin, että ne on helpompi ohittaa. Näin toimivat usein ne, joilla on joskus ollut elämää suurempi rähisijä, jota ei osattu kouluttaa hiljaiseksi.

Voidaan myös kysyä, että miksi käytös, joka on lajille tyypillinen on niin nolo? Jos yritettäisiin suhtautua koiran haukkuun vähän suvaitsevaisemmin. Sehän on meille informaatiota siitä, miltä koirasta tuntuu.

Haukkuminen on yksi ääni muiden äänien joukossa. Se ei todellisuudessa ole niin kauheaa kuin miltä se itsestä joskus tuntuu. Ja ne säälivät tai paheksuvat katseet, nekin voivat johtua jostakin ihan muusta kuin sinun koirasi haukkumisesta. Helppo sanoa, toteat ja olet ihan oikeassa.

  • Mikä tämä on?
  • Koira.
  • Oikein. Mitä koira sanoo?
  • Hau hau!

 

Tsemppiterveisin: Sanna ja koirat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset