Hirveästi kysymyksiä koirista siellä täällä ja joka säällä. Ajattelin tässä kirjoituksessani vastata sinulle oi kyselijä ilman hyssyttelyä ja lässytystä, niin kuin asiat ovat. Ota tai jätä, ihan sama!
Keksi kysymys on leikki, jossa lukija saa itse keksiä mitä kysyttiin ja mihin olen vastauksen kirjoittanut. Kysyjät ovat täysin keksittyjä. Omasta hatusta vedettyjä.
Vastaus 1.
Opettele kouluttamaan eläintäsi. Koira on eläin, jota opetetaan samalla tavalla kuin muitakin eläimiä. Mene kurssille, jossa kerrotaan tarkalleen miten eläin oppii. Tästä nimittäin tiedetään ihan oikeastikin paljon. On aika ihmeellistä, että uusi koiranomistaja väittää koiransa olevan itsepäinen, uhmaavan, kiusaavan jne. vaikka todellisuudessa hän ei osaa kouluttaa ollenkaan. Kuinka tämä nyt pitää sinulle vääntää? Jos et osaa opettaa, eläin ei opi. Jos eläin ei opi sitä mitä haluat, teet jotain väärin. Eläimen opettaminen ei ole ihmiselle synnynnäinen ominaisuus eikä maalaisjärjellä ole mitään tekemistä tämän kanssa. Joko osaat tai et. Miten voit kuvitella osaavasi, jos et ole mitään koskaan eläimelle opettanut, etkä opetellut opettamista? Mitä?
Vastaus 2.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Eli siitä sait. Olet koko koirasi tähänastisen elämän vahvistanut niitä käytöksiä joita nyt näet ja olet antanut ympäristön vahvistaa toisia käytöksiä. Olet myös lakannut vahvistamasta niitä tärkeimpiä käytöksiä, joita olet saanut koirallesi opetettua. Mikä saa sinut luulemaan, että koirasi osaa nämä käytökset joka paikassa sataprosenttisesti?
Ihan vilpittömästi kuules, kerropa kuinka monta toistoa olette saaneet niitä onnistuneita luoksetuloja? Kuinka monessa eri paikassa olet niitä kouluttanut onnistuneesti? Kuinka monella erilaisella häiriöllä olet opettanut tämän käytöksen ja oletko nyt ihan varma, että olette muistaneet harjoitella myös kanien juostessa karkuun? Entä onko teillä satoja toistoja plakkarissa niitä toistoja, joissa koira tulee luoksesi kutsusta kun vastaan tulee ihania toisia koiria.
Tämä nyt koskee ihan kaikkia käytöksiä, joita luulet koirallesi opettaneesi, vaikka todellisuudessa olet ollut hyvin hyvin laiska, etkä ole montaa toistoa edes siellä olohuoneessa kotona tehnyt.
Nyt sitten väität, että kyllä koirilla on uhmaikä, eikä se halua totella kun käsket. Haista nyt huilu. Ongelma on koulutuksen puute ja vahvisteiden jättäminen kotiin, koska luulet että eläimesi osaa. Eikä osaa. Ja jos on osannutkin niin olet tehnyt parhaasi sammuttaaksesi käytökset. Mitä?
Vastaus 3.
Vastaus on AJOITUS. Sinä ajoitat vahvisteesi väärin. Oletko koskaan ajatellut sitä, että koirasi saa sinulta informaatiota siitä palautteesta jonka sille annat. Jos annat väärää informaatiota ja ajoitat vahvisteesi päin prinkkalaa vahvistat jotain muuta.
Olen nähnyt sinun rähjäävän eläimellesi silloin kun se on ohittaessaan toista koiraa haukkunut kovasti. Siinä sinä luet sille lakia ja karjut naama punaisena tai/ja nyit sitä taluttimella silloin kun tilanne on jo autuaasti ohi. Siinä tuo olento istuu hiljaa ja rauhoittelee sinua ja sinä vain jatkat näkätystäsi, joka silminnähden pelottaa koiraasi. Jos olet niin suuri guru kuin luulet, niin luulisi sinunkin ymmärtävän ajoituksen tärkeyden. Tuossa kohtaa kun eläimesi on nätisti on positiivisen vahvisteen paikka. Pura sitä turhautumaasi itseesi ja anna itsellesi palautetta siitä, että et osannut ajoittaa palautettasi oikein.
Sitäkin jaksan kyllä ihmetellä, että kun sinä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen lippalakki heiluen rähiset sille koirallesi väärään aikaan, niin kumpi teistä on se tyhmä? Sinä vai koirasi? Nyt viimeistään on aika pohdiskella sitä, kuinka nopeasti vahvisteen tai rankaisun täytyy tulla, jotta koirasi ymmärtää sen mitä ikinä haluakaan sille kertoa. Sitä suuremmalla syyllä, jos käytössäsi on vielä ehdollinen vahviste. Yleensähän sinulla ei sellaista kuitenkaan ole, sillä oppimispsykologian perusteet ovat jääneet opettelematta. Opettele, ei se niin vaikeaa ole!
Vastaus 4.
Vastaus on: VAHVISTE on väärä. Jos sinun koirasi ei halua rapsuttelujasi ja niin sanottua ”laumapalkkaasi” (kamalaa löpinää koko homma) niin eikö nyt olisi jo aika hyväksyä se asia? Mitä jos se haluaakin sitä ruokaa? Mitä jos se antaa piut paut sinun lentäville palloillesi ja kiemurteleville naruillesi? Millä hemmetillä luulet saavasi sen pitämään asioista joita se ei halua? Jos se onkin ihan paska noutaja tai sitä ei voisi vähempää kiinnostaa joku hemmetin pakeneva riista? Onko se nyt sitten ihan kökkötraktori? Vaihtoehtoisesti voi olla niinkin, että se on ihan sama mitä sen kurkkuun tunget, se ei nyt vaan ole sitä mitä sinun koirasi sillä hetkellä haluaa.
Tiedän tiedän. On kyllä aika paljon siistimpää revitellä siellä kentällä kunnon vetoleikillä ja saada ihailevia katseita upean hurjan ja jalon koiran voimakkaasta toiminnasta kuin saada niitä sääliviä silmäyksiä siitä, kun niitä naheisia ruokapaloja sinne koiran suuhun salaa tunget.
Mutta tiedätkös? Se nyt vaan on niin, että eläin määrittelee vahvisteen. Toistan, eläin määrittelee vahvisteen ja sinun on tyytyminen siihen. On jokseenkin turhaa ajan hukkaa laittaa se koira nälkäkuurille jos ruoka ei maistu. Huomiotta jättäminen sen toivossa että sinun vilkaisusi tekisi koiran onnelliseksi on minusta säälittävää kiristämistä. Etsi läjä niitä vahvisteita joita eläimesi haluaa ja käytä niitä. Mitä?
Vastaus 5.
Se on koiranpentu. Se on ollut maailmassa 12-viikkoa ja toki se on siinä ajassa oppinut paljonkin, mutta ihan noin monimutkaisiin ajatuskuvioihin ei sen aivoilla vielä pystytä. Eikä niillä kyllä koskaan pystytäkään, joten lähtisin miettimään mitä ihan oikeasti tapahtuu sen sijaan, että kuvittelisin kaikenlaista höpöhöpöä.
Tuolla pienellä olennolla ei ole mitään muuta agendaa tässä maailmassa kuin selvitä hengissä sukukypsyyteen saakka, jotta se pääsee tuottamaan lisää jälkeläisiä. That’s it! Ajattelepa, kuinka vasta ihan viime viikolla laitoit siitä kuvia nettiin ja kerroit kuinka pyyteetöntä rakkautta tunnet ja kuinka pentusi on maailman söpöin. Olit aivan myyty, kerroit ja pusuttelit pentuasi videolla, jonka julkaisit instassa.
Mitkä nyt muuttui? Olet jo onnistunut luomaan epäluottamusta pennun ja sinun väliseen suhteeseen. Ravistelit hölmö sitä niskasta, kun se puraisi laturisi johdon poikki. Karjaisit ei ja säikyttelit pentuasi ihan vain sen takia, että joku kotikutoinen mälvästi käski sinun tehdä niin. Oletko ihan viisas? Uskotko ihan kaikkia sinua neuvovia ihmisiä?
Miksi et selvittänyt ensin, minkälainen olento tuo koiranpentu on ja mitä sen omistamisesta seuraa? Itket täällä sitä, että koti on sotkuinen ja karvaa on joka paikassa. Odotas vaan kun muutkin eritteet astuvat kuvaan. Oksennukset, litroittain pissaa ja kilokaupalla kakkaa. Eikä siinä vielä kaikki. Tyttökoirien juoksuveri pitkin seiniä ja lattioita tai se uroskoirilta pippelistä tuleva vihreä töhnä, joka sulattaa alleen jopa parkettisi lakan. Eikä lähde pois edes pommilla.
Uskotko todella, että jo vain jaksat toistaa niitä kieltojasi niin pentusi jossakin vaiheessa lopettaa. No ei hitossa lopeta. Kävikö mielessä, että opettamisessa aika olennaista on se, että oppiminen etenee. Eteneminen on sitä että eläin oppii. Joku hankala käytös siis vähenee tai jokin toivottu käytös lisääntyy.
Mitä enemmän jokin hankala käytös ilmenee sen varmemmin se vahvistuu, eikä tämä riipu siitä minkälainen ihminen olet, vaan siitä mitä teet. Kovapäinen ja pah! Kaikkea sitä pitää kuunnellakin. Dominoiva! Pyh! Ajatteletko ihan ihan oikeasti niin, että pieni koiranpentusi haluaisi kaapata vallan teillä? Mietipä nyt vielä toisenkin kerran. Ymmärrän tavallaan, että tämä ajatus on jotenkin kovin helppo omaksua ja vaikeampaa on ymmärtää sitä, että se vain yrittää epätoivon vimmalla käsittää kuinka se voisi selvitä hengissä sinun epäjohdonmukaisessa käsittelyssäsi.
Ota selvää siitä, mistä löydät tutkittua tietoa koiran käyttäytymisestä. Opiskele sitä. Älä kuuntele kaikenlaisia neuvoja ja ohjeita kaikenlaisilta kokemusasiantuntujoilta. Älä luota maalaisjärkeen. Eläimet oppivat tietyllä tavalla ja se tosiasia ei muutu miksikään vaikka joku sanoo, että koirat ovat yksilöitä ja metodit valitaan sen mukaan. Täyttä pötyä. Älä luota omaan järkeesi siitä, minkä neuvon otat käyttöön ja mitä et. Et nimittäin vielä pysty siihenkään. Vai mitä? Koiran omistaminen on hemmetin työlästä ja aikaa vievää puuhaa ja joillekin se nyt vaan on sitten iso pettymys..mutta että protesti…..
Vastaus 6.
Tjaah. Nyt tulikin hankala kysymys. Tarvitseeko vai eikö? Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Koetko koskaan, että koirasi uhkaa sinua joissakin tilanteissa? Toivottavasti et. Miksi sinun pitäisi käyttäytyä uhkaavasti tai jopa satuttaa tai säikäyttää koiraasi tai edes uhata sellaisella?
Koska kuri. Kuri ja järjestys se olla pitää ja rajat, ne kuuluisat rajat. Onko ihan totta niin, että et saa koiraa kasvatettua, jos se ei välillä koe uhkaa? Että se jättää tekemättä jotain siksi, että tilanteessa ei ole pientä uhkaa siitä, että sitä voidaan rankaista? Onko pieni pelko takapuolessa hyvä juttu?
Minä en usko siihen. Kuulostaa aika oudolta, että teidän välisessä suhteessa toisen (sen eläimen) pitää jotenkin olla epävarma siitä, mitä sen teoista seuraa. Mitäpä jos homma meneekin toisin päin? Aina välillä, ihan randomisti eläimesi näykkääkin sinua pohkeesta. Joskus kun kävelet nopeasti ja joskus kun kävelet hitaasti. Jos se välillä hyökkää kimppuusi silloin kun istut sohvalla ja välillä hakeutuu kainaloosi… etkä koskaan voi tietää mitä seuraa. Minkälaiseksi kokisit olosi tällaisessa suhteessa? Toinenhan teistä ei voi lähteä vain menemään.
Aaaa. Se on se että toinen on alisteinen toiselle. Millä vuosisadalla me oikein olemme? Koska toinen on eläin on sen alistuttava tahtoomme? Koska toinen on oikeasti aika puolustuskyvytön meidän suhteessamme, on sen alistuttava. Höpöhöpö. Tässä kohtaa on ihan turha vetää sitä, koska dominoiva koira-korttia esiin. Se ei nyt vaan toimi tässä kohtaa. Sehän tiedetään, että jos olet aggressiivinen koiraasi kohtaan, kokee sekin tarvetta puolustautua. Tai jos se on sellainen, joka väistää aggressiota niin ei sen olo kovinkaan muikea tässä elämässä ole.
Minkälaista olisi, jos koiran ei tarvitsisi kokea sitä jatkuvaa epävarmuutta siitä, että milloin räpsähtää omistajan taholta? Olisiko se oikeasti niin, että silloin se helevetti pääsisi irti ja kaikki koirat olisivat ihan kamalasti niskan päällä? Mitä?
Vastaus 7.
Mitäs sitten kysyit, jos kerran tiedät jo kaiken?
Kiitos
jos jaksoit lukea tämän. Ei siitä varmaankaan mitään hyötyä ole muille, mutta minua tämän kirjoittaminen helpotti. Voisi kai jopa sanoa, että lähde lomalle ennen kuin muut kehottavat. Vietän tänä vuonna koirien ihmeellisen maailman pähkimisen 20-vuotis juhlaa. Moni kysyisi varmaan, että kuinka jaksan. Eihän tästä koskaan valmista tule. Ei tulekaan, eikä haittaa. On kuin tutkisi elämää itsessään, eihän sekään koskaan valmiiksi tule. Mennään eteenpäin ja koitetaan oppia lisää.
T: Sanna
Ps. Ei näihin vastauksiin mitää oikeita kysymyksiä olekaan, mutta saahan noita vaikka ehdotellakin. Voittaja saa tarjota kahvit minulle! 🙂
Avoin Koirakoulu 