Mikä neuvoksi, kun koirani ikään kuin flippaa hihnalenkin aikana? Yhtäkkiä se henkäisee ja sen jälkeen alkaa hillitön riekkuminen. Talutinta kiskotaan ja huoltohenkilökuntaa pureskellaan. Joskus aika kovaakin saatetaan hampailla tarttua. Sepäs ei nyt ole lainkaan kivaa se!
Ei ole kivaa, mutta se on ihmeen yleistä koirien keskuudessa. Omassa rodussani labradoreissa on näitä hihnariekkujia paljon. Käytösneuvojan asiakkaissa on tämä joukkio hyvin edustettuna.
Omat hihnahillujani
Mieleeni tulivat Nelli ja Nala, nuo ihanat edesmenneet labradorini. Voi kuinka opettavaista olikaan niiden järkyttävä hepuli kesken lenkin, ja kuinka pulassa olinkaan. Aivan kuin tyhjästä ne saattoivat äkkiä saada hepulin taluttimissa. Olinpa sitten keskellä katua tai ihan missä vaan. Yhä edelleen kuulen korvissani tuon pahaa aavistavan henkäyksen, joka edelsi rallia. Ja vieläkin karvat nousevat pystyyn. (Klassinen ehdollistuma)
Tunnen syvää myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka painivat samanlaisen ongelman kanssa. Olisittepa nähneet, kun yritin roikkua hihnoissa keskellä autotietä, kun kaksi innokasta koiraa kiskoivat taluttimia käsistäni. Joskus jouduin päästämään irti ja koirat sitten juoksivat keskellä katua iloisina ympäriinsä. Kerran kävi niin, että talutin kietoutui jalan ympärille ja koirat vetivät sitä kireälle eri suuntiin. Siinä sitten takapuoli ruvella raahauduttiin niiden perässä. Noh, siitäkin selvittiin ja sen jälkeen pohdittiin, että mitä ihmettä tässä nyt sitten pitäisi tehdä?
Niksinurkka
Oli onni, ettei käytössäni ollut sosiaalisen median erilaisia foorumeja joista kysyä neuvoa ja apua. Ihan itse sain pohdiskella asioita. Opiskella. Ja löysinkin lopulta ratkaisun. Vaan sitä ennen kokeiltiin kaikki kikat ja niksit. Näitä niksejä ja kikkoja tarjotaan edelleen ratkaisuksi. Voi kuinka tekisi mieleni kommentoida näihin vinkkeihin, mutta kun ei jaksa. Se vaan on loputon suo.
Milloin vedotaan johtajuuteen (kadoksissa olevaan sellaiseen) milloin käsketään karjaista, pyöräyttä ja pölläyttää. Joskus käsketään astumaan kintuille ja välillä käsketään laittamaan koira hirttosilmukkaan ja siitä sitten kiristelemään. Aika yleistä on että käsketään olemaan huomioimatta moista käytöstä ja kääntämään selkää päälle hyppijälle. Ai niin, sitten oli vielä tämä alistaminen selälleen, mitä se sitten lieneekin? Siinä sitten makaat koiran päällä keskellä katua (olen tehnyt sitäkin) ja odotat että eläimesi asettuu.
Kokeiltuasi kaikkia näitä yhdessä ja erikseen, huomaat että niistä ei ole apua. Ei ollut apua siitäkään, kun maustoin taluttimet ennen jokaista ulkoilua etikalla ja pippurilla. Ihan totta. Näin tein. Se oli aika työlästä ja ensin se toimikin ja sitten koirat tottuivat mausteisiin ja meno jatkui.
Niksit nurkkaan
Niistä ei ole apua. Lopulta olette sekaisin molemmat. Koira enemmän kuin sinä, sillä onhan tuo sirkus jonka yhdessä ulkona järjestätte aika hurja. Ulkoilu ei enää tässä vaiheessa ole kivaa kenellekään. Jännittää pelkkä ulos lähteminen ja ihanasta ulkoilusta on tullut ihan painajainen.
Kaikenlainen kikkojen kokeilu lisää käytöstä hurjasti. Vaikka koiran katolleen heittäminen kerran toimisikin, ehkä jopa kaksi kertaa, lakkaa se toimimasta kuitenkin. Otetaan toinen niksi. Tällä kertaa käännetään selkä koiralle ja astutaan hihnan päälle. Sitten seistään puhumattomina kuin puut ja otetaan iskut vastaan. Kyllä se siitä tokenee. Kunnes koira keksii nipistää sinua pakarasta, jolloin ihan varmasti reagoit. Seuraavalla kerralla se nipistää heti ja voit vain todeta, että riekkuminen muuttui vielä vähän hankalammaksi.
Yleisesti voidaan todeta, että siinä tilanteessa kun koirasi on jo flipannut, on kouluttaminen suhteellisen turhaa. Se käy niin kierroksilla että oppiminen on tuskin mahdollistakaan. Lisäksi koira ei pysty omia tunnetilojaan säätelemään, joten rauhallisuuden vaatiminen kierroksilla käyvältä koiralta on sula mahdottomuus. Koitapa kuule itse rauhoittua käskystä kun olet juuri hyppäämässä ensi kertaa laskuvarjolla. Ja sinä olet sentään ihminen.
Olivatpa niksit ja kikat positiivisia tai negatiivisia tai jotain siltä väliltä ne eivät auta teitä pitkällä tähtäimellä. Suurin osa meistä ihmisistä haluaa selvitä tilanteesta käyttämättä väkivaltaa, uhkailua tai muuta ikävää keinoa muuttaakseen tilannetta. Muutenhan ulkoilu on pelkkää hihnan ja hammasten kiristelyä ja ulkoilun positiivinen vaikutus ihmisen ja eläimen terveyteen vesittyy kokonaan. Siitä tulee huono olla kaikille osapuolille.
Mitä sitten tehdä?
Kun koira flippaa ja hyökkää riekkumaan ja raatelemaan vaatteitasi ja hyppimään sinua vasta täytyy käytös luonnollisesti keskeyttää heti. On tärkeää huomata, että käytöksen keskeyttäminen ei ole kouluttamista, vaan sen tarkoituksena on estää eläintä palkkautumasta itse käytöksestä. Voit ottaa koiraasi pannasta tai valjaista kiinni tai seistä hihnan päällä ja odotella että se rauhoittuu. Siinä voi mennä jonkin aikaa. Jonkin rauhallisen käytöksen opettaminen tilanteeseen voi myös helpottaa tilannetta. Vahva istuminen tai paikalla makaaminen on oiva apukeino. Tämän jälkeen aletaan pohtimaan mitä muuta tarvitaan käytöksen sammuttamiseksi kokonaan.
Siihen aikaan kun Nelli ja Nala seikkailivat maan pinnalla ei ollut vielä sellaista palvelua kuin käytösneuvontaa koirille. Oli kyllä paljonkin kaikenlaista kouluttajaa, jotka mielellään niitä niksejä jakelivat. Nykyään meillä on ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ovat perehtyneet koirien käyttäytymiseen ja hyvinvointiin, sekä niiden kouluttamiseen sellaisilla menetelmillä, jotka eivät vahingoita eläintä eivätkä ihmistä.
Hihnassa hillumiseen on aina yksilölliset syyt ja ne vaativat kyseisen eläimen tapaamista. Yleisen hyvinvoinnin yksityiskohtainen kartoittaminen ja sen osa-alueiden kuntoon laittaminen on avainasemassa tässä prosessissa. Yksittäisen käytöksen muuttaminen on vain osa tätä prosessia, jossa sekä koiran omistaja että koira oppivat uutta.
Tämä on varmin tapa pitää huolta siitä, että koiran kanssa ulkoilu on mukavaa ja virikkeellistä puuhaa. Matkalla mukavampaan lenkkeilyyn saa oppia huikeita asioita eläimistä ja opettamisesta ja oppimisesta. Silloin matka muodostuu niin mielenkiintoiseksi että päämääräkin saattaa muuttua.
Kuinka kävi Nellin ja Nalan riekkumisen?
Pitkän äheltämisen jälkeen tajusin, että omat koirani saavat vahvisteen siitä vetämisestä. Se tarkoittaa sitä, että tuo vastaan vetämiseni piti yllä tätä käytöstä. No tyhmähän pitää olla että ei tuota tajua, ajattelet varmaan. Niin, mutta tajusinpas lopulta kuitenkin.
Sillä, olinko suuri johtaja tai maan matonen ei ollut mitään vaikutusta asiaan. Kaikki oli vain siitä kiinni että jokin vahvisti tuota käytöstä, mutta en vain tajunnut mikä se jokin on.
Laitoin toisen koiran pitkään fleksiin ja sen helpomman koiran lyhyempään taluttimeen. Päätin että kuljen vain turvallisia metsäpolkuja pitkin, että vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Heti kun kuulin tuon kaamean ja kammottavan henkäyksen päästin toisen koiran irti ja sen toisen Fleksin päästin löysälle. Siinä ne sitten nuo puupäät aikansa tyhjää kiskoessaan seisoivat kummissaan minua pällistellen. Tämä leikki oli päättynyt.
On hyvä huomata, että samalla kun riekkuminen loppui tapahtui paljon muutakin. Lenkkimaastot vaihtuvat sellaisiksi että koirat nauttivat ulkoiluista. Emäntä oli rennompi, kun huomasi selviävänsä tilanteesta ehjin nahoin. Epämääräisten koulutuskikkojen käyttö lakkasi kokonaan.
Vuoden päivät kuljimme näin. Koskaan enää en vahvistanut tuota vetämistä ja riekkumista ja samalla oma varmuuteni lisääntyi. Käytös sammui eikä koskaan enää tullut takaisin.
Näin jälkikäteen on helppoa olla jälkiviisas ja pohtia myös sitä hirvittävää ulkoilun määrää, huonoja kouluttajan taitoja ja muita epäkohtia koirieni elämässä.
Stressaavaa lenkkeilyä
Voidaan sanoa, että jos koira flippaa ihan tosissaan lenkillä, niin joku siellä lenkillä mättää. Se voi olla lenkkiympäristö, jossa on liian paljon koiralle kiihdyttäviä ärsykkeitä. Se voi olla liian tylsää, pelkkää kävelemistä, jolloin koiran ulkona liikkuminen ei juurikaan sitä virikkeellistä.
Koirat noin niin kuin yleisesti kaipaavat myös kunnon liikuntaa. Metsissä juoksemista, kiipeilyä, täysillä päästelemistä ja fyysistä rasitusta. Tiedät varmaan itsestäsikin kuinka hyvää kunnon rasitus tekee mielelle. Endofiinit virtaavat ja olo on niin tyytyväinen. Et millään pysty hölkkäämään koirasi kanssa niin, että se saa siitä kunnolleen jotain hyötyä, ellei kyse ole hyvin pienestä koirasta. Tasainen ravaaminen ei kuitenkaan ihan vastaa sitä, mitä koira itsekseen puuhaisi ulkosalla.
Ulkoilu ei aina tarjoa koiralle niitä virikkeitä, joita sille olisi lenkkeillessä todella helppo tarjota. Jos koira ei saa haistella ympäristöään, tutkia koloja ja seistä tuulta nuuhkimassa, jää moni ilmainen virike saamatta. Nämäkin kaikki ovat koiran hyvinvoinnille tärkeitä asioita. Omistajan vierellä lönköttäminen hihna löysällä on ajan hukkaan heittämistä siinä mielessä.
Koko päivän ihmistään odottanut koira on jo valmiiksi kovin innokas lähtemään ulos. Tämä on aika, jolloin se saa huomiota ihmiseltään. Se pääsee liikkumaan ja elämään elämäänsä. Päivän parhaalle hetkelle on siis suuret odotukset. Tunnetila on jännittynyt ja odottava.
Lenkillä vastaan tulee Muffe, Ruffe ja Puffe ja lukuisat muutkin tutut ja tuntemattomat koirat. Tilanteesta riippuen niille sitten rähistään tai niiden kanssa leikitään tai ne ohitetaan pitkin hampain. Talutin kiristyy, löystyy ja kiristyy. Omistaja jakelee oudoilla tavoilla erilaisia örähdyksiä, jotka koira joko tuntee tai ei tunne. Samoin hihnalla nykäistään milloin missäkin tilanteessa ja meno on kerrassaan kaoottista. Koita nyt siinä sitten pitää nuppia kasassa itse. Miksi sinun koirasi pitäisi pystyä tähän?
Jos omistaja on oikein reippaalla päällä mennään sitten johonkin päästelemään höyryjä ulos. Pallot ja kepit lentävät tai koirapuistoissa kirmataan, tapellaan, painitaan ja hillutaan. Höyryä pääsee, mutta stressitasot nousevat.
Ja sitten kotimatkalla…taa taa taaa……flipiti flip… koira pimahtaa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Tämä pätee myös koiriin. Lenkkeily on vain yksi osa-alue ja sen rustaaminen koiralle mukavammaksi voi olla yksi avain parempaan ulkoiluun.
Yleensä flippikoiran elämästä löytyy muutakin kuntoon laitettavaa. Yksi tärkeimmistä on omistajan koulutustaidot. Johdonmukainen koiran kohtelu on äärimmäisen tärkeää. Koulutustekniikan hallinta ja eläimen ystävällinen käsittely auttavat pääsemään eroon ongelmasta. Näistä olen kertonut paljon aikaisemmissa kirjoituksissani.
Koiran terveyden tila, ikä, hormonaaliset seikat, ravinto jne jne…..kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos et itseksesi selviä tästä viidakosta, mikä ei ole ollenkaan ihme, ota ihmeessä yhteys pätevään käytösneuvojaan tai ongelmakoirakouluttajaan.
Ei ole järkevää pohtia vain erilaisia kikkoja ja keinoja joilla jokin ihmistä ärsyttävä käytös saadaan koirasta pois kitkettyä, karsittua, harsittua ja parsittua.
Yleisesti voidaan sanoa kuitenkin niin, että jos ulkoilu on pelkkää hammasten kiristelyä ja koira tekemien virheiden kyyläämistä se ei voi olla kenellekään kivaa. Jos ulkoilu sen sijaan on hyvien käytösten huomiomista, niiden vahvistamista ja positiivisen mielialan ylläpitämistä, onnistuu ulkoilukin yleensä paremmin.
Tiedän kyllä, että talvella tuulen vihmoessa ja pakkasen paukkuessa on aika vaikeaa pitää yllä iloista mieltä. Harjoitus tekee tässäkin mestarin. Ei ole koiran vika se, että joku unohti opettaa sitä kävelemään huonolla ja liukkaalla säällä vetämättä.
Mukavia ja flipattomia lenkkejä toivotellen: Sanna ja koirat
Avoin Koirakoulu 
Huvittava ajatus: omistaja ja kaksi flippaavaa koiraa. Ei varmasti kivaa omistajasta. Itselläni oli joskus ensimmäisen koiran kanssa remmirähjäongelma – kyllä se hävetti. Silloin en tiennyt mistään mitään – nytkään en tiedä lähes mitään, mutta ainakin vähäsen. Tiedän sen verran, että remmistä nykiminen, pelottelu, huutaminen ja kiroilu eivät auta. Olen vuosien aikana yrittänyt asennoitua itse eri tavoin: koiran kanssa pitää olla kivaa.