Koirapuistoilu ei kuulkaas ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin luulette. Sellaista, että otetaan koira ja mennään puistoon ja sitten annetaan sen koiran olla siellä ja pitää hauskaa. Tietysti jokainen ensitöikseen lukaisee koirapuiston portissa olevat säännöt ja sen jälkeen niille voi antaa piutpaut, sillä ne eivät juurikaan kosketa meitä ja meidän koiraa.
Koirapuistot ovat kerrassaan välttämätön keksintö taajamassa asuvalle koiralle. Voi kun se olisikin koiralle aina hauska paikka, jossa saa juosta ja remuta ja leikkiä sielunsa kyllyydestä. Näinhän ei tietenkään ole. Koirapuistojen säännöt ovat hyvin hyvin yksinkertaiset. Niissä ei montaa lausetta ole, joten jokaikinen jaksaa ihan varmasti tavata ne itselleen.
Koirapuistoiluun liittyy myös kaikenlaisia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka avautuvat kävijälle vasta ajan kanssa. Ajattelin tähän listata aakkosjärjestyksessä omia näkemyksiäni niistä säännöistä, joita et voi oikein mistään lukea.
A. Niin kuin aitaus.
Koirapuisto on koirille tarkoitettu aidalla rajattu alue, jossa koirat saavat olla ilman talutinta. Aitaus voi olla iso tai sitten se voi olla pieni. Pienet aitaukset ovat erityisen huonoja. Niitä ei tarvitsisi olla ollenkaan. Mitä pienempi aitaus, sen varmemmin siellä syntyy kärhämää koirien kesken.
Valitse siis mahdollisimman suuri koira-aitaus. Tällöin koira saa tarvittaessa kunnon etäisyyden toiseen koiraan, jos se sitä tarvitsee. Pääkaupunkiseudulla on joitakin upeita aitauksia, joissa todella on tilaa kirmata ja sitten on sellaisia postimerkkejä joihin en veisi frettiäkään ulkoilemaan. (Frettejä ei muuten saa viedä koirapuistoon, koska aitauksen nimi on KOIRAPUISTO.)
Paras aitaus on myös sellainen, että siellä on isoille ja pienille koirille omat puolensa. Isot koirat menevät aina isojen puolelle ja pienet aina pienten puolelle. Vaikka pikkukoirasi ego olisi tiikerin luokkaa, se kuuluu silti pienten puolelle. Ja vaikka tanskandoggisi pelkäisi päästäistäkin niin sen paikka ei ole pikkukoirien aitauksessa.
B. Baakkelssit eli leivonnaiset
Älä vie koirapuistoon ihmisruokaa. Tämä koskee niin pullaa kuin kaikkea muutakin ihmisille tarkoitettua evästä. Ihmisten eväät syödään aitauksen ulkopuolella. On aika epäreilua nakertaa lihapiirakkaa ja sen jälkeen hätistellä toisten koiria pois kerjäämästä. Vaikka oma koirasi ei niin välittäisi siitä, että syöt omia eväitä on olemassa koiria joille syöminen on maailman tärkein asia.
Voidaan myös sopia niin, että jos olet järjestämässä eväsretkeä alueesi koirille tarkoitettuun puistoon, niin kärsit itse oman tappiosi ja peset itse kuolaantuneet vaatteesi. Eiks je?
Ostoskassitkin kannattaa viedä ensin kotiin tai jättää aitauksen ulkopuolelle.
C. Nääh…. hypätään tämän yli
D. Dorka!
On erityisen kohteliasta olla kutsumatta toista koiranomistajaa dorkaksi. Tähän yleensä päädytään, kun koirien kesken tulee känää tai ihmiset ärsyttävät aitauksessa toisiaan. Usein se johtuu siitä, että aitaus on liian pieni teille kummallekin.
Kuinka hienoa olisikaan, jos me kaikki oppisimme keskustelemaan rakentavasti keskenämme vaikkapa koulutuksellisista kysymyksistä (in your dreams). Tai siitä, että toinen koiranomistaja viskelee sitä hemmetin keppiä tai palloa tuntikaupalla hysteerisesti haukkuvalle koiralleen. Toistettakoon tässä vielä, että koirapuistoon ei saa tuoda leluja silloin kun siellä on toisia koiria. Jos teidän leikkinne aikana sinne tulee muita koiria niin lelut pannaan reppuun.
Koskaan ei tiedä kuinka koirat suhtautuvat toisiinsa tai kuinka tarkkoja ne ovat omista leluistaan. Sitäpaitsi, jos leluista tulee riitaa niin on vaikeaa päätellä, kuka maksaa kenenkin eläinlääkärikulut kun reikiä lähdetään eläinlääkärille paikkaamaan.
E. Erityiset koirat
Koiria on niin kovin monenlaisia ja monet niitä ovat hyvin erityisiä. On erityisen pieniä ja erityisen arkoja ja erityisen suuria ja erityisen iloisia jne..
Erityisen pienet koirat ovat haasteellista porukkaa. Ihan ensimmäiseksi siitä syystä, että ne eivät oikein sovi pienillekään roduille tarkoitettuun koirapuistoon. Pienten koirien määritelmä kun kattaa joukon kokolailla eri tyyppisiä ja eri painoisia koiria. Ihan pikkiriikkisiä teekuppikoiria voi varmaan juoksuttaa muuallakin kuin aitauksessa, jossa ne todennäköisesti joutuvat jyrätyiksi.
Sinä omistaja vastaat oman koirasi turvallisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että et tarkoituksellisesti altista koiraasi loukkaantumiselle. Vaikka muut koirat olisivat maailman kilteimpiä olentoja, voi leikin tiimellyksessä silti sattua ja pienet koirat jäävät väistämättä alakynteen.
Vaikka oma erityisen pieni koirasi olisi erityisen tottunut isoihin koiriin, eivät kaikki isot koirat osaa leikkiä erityisen pienten koirien kanssa.
Erityisen isot koirat eivät voi mennä pienten koirien aitaukseen mistään erityisestä syystä. Erityisen iloiset koirat voivat olla rasittavia, mutta muutenhan ne ovat varsin mukavaa porukkaa.
F. Flooding
Flooding tarkoittaa suomeksi voimakasta altistamista jollekin pelkoa aiheuttavalle ärsykkeelle. Usein ihmiset ajattelevat, että jos erityisen aran koiran vie koirapuistoon muiden koirien keskelle, niin se tottuu niihin pikkuhiljaa. Yleensä ei totu. Yleensä erityisen arka koira pelkää kovasti, eikä pelko laannu siitä, että ympärillä hilluu jos jonkinlaista koheltajaa pelottelemassa arkalaista. Älä siis tee näin!
On varsin ajattelematonta tuupata arka koira portista sisään ja sanoa, jotta herran haltuun. Se on epäreilua myös puistossa olijoita kohtaan, jotka mahdollisesti pitävät koirista, eivätkä toivo näille mitään pahaa. Kaupan päälle saat koiran, joka pelkää entistä enemmän.
Arkojen koirien siedättäminen ja vastaehdollistaminen pelon aiheuttajaan tapahtuu aivan muualla ja mieluiten asiantuntijan opastuksella.
G. Google
Katso googlesta oman alueesi koirapuistot. Sieltä löytyy myös sellaiset isommat aitaukset , joissa koirien on hyvä viipottaa. KVG 🙂
H. Hei
Ihan perustapohin kuuluu, että ihmiset tervehtivät toisiaan. Näin ikääntyvänä ihmisenä minua ärsyttää suunnattomasti se, että tullaan puistoon ilman että otetaan mitään kontaktia jo siellä oleviin ihmisiin. Jos et halua parhaaksi ystäväkseni niin se on ihan ok, mutta hei tai moi – tai päivää tai iltaa – tai moikka tai terppa, tai tsau tai jokin muu vastaava kuulu hyvään sivistykseen.
I. Ihanteellista
Ihanteellinen koirapuisto kokemus on sellainen, jossa tasavertaiset koirat leikkivät iloisesti keskenään. Siellä ei kiusata, tapella, rähjätä, astuta ja ahdistella ketään.
Mistä sitten tietää, että leikki on koirasta kivaa ja että kukaan ei kiusaa ketään? Aina se ei olekaan ihan helppoa. Koirien leikit saattavat näyttää hurjiltakin ja niillä on silti hauskaa keskenään.
Koirien leikki on vuorovaikutuksellista. Siinä molemmat osapuolet esittävät leikkikutsuja ja kumarruksia ja pysähtelevät aina välillä ikään kuin henkeä vetääkseen. Leikkivän koira eleet ovat varsin suuria. Ne on pienellä harjoituksella helppo erottaa. Tässä voi osin myös luottaa omiin silmiinsä. Jotenkin sitä näkee jos koirilla on keskenään hauskaa.
Jos tuntuu siltä, että toinen koira on jatkuvasti alakynnessä on aika puuttua peliin. Tai jos koira hakeutuu omistajan jalkoihin. Se, että koirista pääsee ärinää tai murinaa voi kuulua leikkiin. Se ei tarkoita sitä, että joku on vihainen. Välttämättä.
J. Järkevää?
Kun olet tulossa puistoon ja siellä on vieraita koiria, on järkevää kysyä siellä jo olevilta ihmisiltä, että sopiiko joukkoon. Tätähän on tietenkin hirmuisen vaikea tietää etukäteen, joten pieni keskustelu siinä portilla ei ihan oikeasti haittaa ollenkaan.
Ihan normaali kommunikointi on usein hyödyllinen taito tässäkin asiassa. Minkälaisia koiria siellä on? Onko uroksia? Tulevatko toimeen toisten urosten kanssa? Minkä ikäisiä koiria?
Tämä tietenkin onnistuu aika huonosti, jos puistossa olevia ei kiinnosta vähääkään. Siellä ne juoruilevat keskenään ja nauraa räkättävät, eivätkä huomaa mitään. Joskus voi olla parempi mennä vaan ohi. Aika usein kuitenkin on niin, että saman alueen koirat käyvät tutuiksi ja silloin tietää aika hyvin mitkä koirat leikkivät hyvin keskenään.
K. Kauhunhetkiä
Koira on eläin, eikä koskaan voi olla ihan täysin varma mistään. Silloin tällöin voi sattua ikäviäkin asioita. Koirat saattavat joutua tappeluun monestakin eri syystä. Ihmisten hommaa olisi tällaisissa tilanteissa pysyä rauhallisina ja irrottaa tappelevat eläimet toisistaan.
Meno voi olla todella pelottavaa ja onkin aika haasteellista toimia järkevästi näissä tilanteissa. Ketään ei auta se, että joku kirkuu kuin pistetty sika ja toinen hakkaa taluttimilla kaikkea mikä liikkuu. Tämä vain kiihdyttää tappelua.
Jos käy niin ikävästi että koirat purevat todella toisiaan, mitä tapahtuu todella harvoin, tilanteeseen puututaan tarttumalla koiria TAKAjaloista ja vetämällä yhtäaikaa koirat erilleen. Käsiä EI SAA LAITTAA pääpuolelle. Ikinä!
Tilanteen mentyä ohi, ihmiset rauhoittuvat ja käyvät järkevästi läpi koiransa ja tutkivat tuliko reikiä. Keskinäinen riitely ja huutelu ja kyräily ei kuulu tähän tilanteeseen.
Paras tapa estää tämänkaltaiset tilanteet on ennakointi. Koskaan en ole nähnyt tappelun syntyvän ilman hyvin selkeitä ennakkovaroituksia. Kahden uroksen väliset patsastelut ja mahtailut on parempi keskeyttää ottamalla etäisyyttä kuin huutamalla koirille.
Yleensä koirien kärinät ovat meluisia, mutta suhteellisen vaarattomia. On muuten ihmeellistä kuinka vähän tappeluita puistoissa yleensä sattuu.
L. Läksyttäjät
Älä läksytä toisen koiraa. Parempi olisi jos et läksyttäisi siellä puistossa omaasikaan. Vielä parempi olisi, jos et läksyttäisi koiraasi ollenkaan. Opeta toivomasi käytökset.
Älä siis tule valkoisissa vaatteissa puistoon. Tai puvussa tai jos muuten olet hyvin tarkka ulkonäöstäsi. Koirapuistossa useimmiten on kuraista ja mutaista ja koirat kuolaavat ja pärskivät ja saattavat tulla jopa tervehtimään. Urokset voivat ”vahingossa” nostaa jalkaansa käsilaukkuusi tai hameen helmaasi. Ja melko varmaa on, että penkillä jolla istut on kaikkia mahdollisia koiran eritteitä vuosien ja vuosien varrelta.
Kun pukeudut koiramaisesti, ei sinun tarvitse läksyttää ketään mistään.
M. Mielitietty
Aika monet, etenkin nuoret urokset ovat aika rakastuvaista sorttia. Mielitietyksi kelpaa ihan kuka tahansa koiratytönheitukka. Sehän tarkoittaa jatkuvaa nylkyttelyä sekä takapään ahdistelua.
Miten tähän pitäisi suhtautua? Jos Rainer-koira vaan nylkyttää ja nylkyttää voi siinä pinna kiristyä niin ihmisiltä kuin toisilta koiriltakin. Tosiasia on se, että kyseinen toiminta on ihan kaikille koirapuistoilijoille rasittavaa. Myös itse nylkyttäjälle.
Ihan faktatiedoksi kaikille. Urokset eivät koskaan ikinä lopeta nylkyttämistä siihen, että narttukoira sanoo sen kuuluisan kovan sanan. (Luoja, kuinka inhoankaan tuota sanontaa.) Ne raasut yrittävät ja yrittävät silti, vaikka verta vuotaisi pureskelluista killuttimista.
Myöskään ihmisen puuttuminen asiaan ei auta koskaan. Vaikka kuinka olisit päättänyt, että meidän Rainer ei puistossa tyttöjä astu, niin se ei vaan auta mitään. Siinähän olet päättänyt.
Ei. Sinun hommaasi on armahtaa urostasi ja viedä se pois puistosta. Se ei nyt sillä kertaa ole hyvä paikka Rainerille.
N. Nakuilu
Yleisesti ottaen puistoon laitetaan vaatteet päälle. Näin kesäaikaan näkee usein hyvinkin paljaita sääriä, ja kauhukuvia niistä mustelmista ja naarmuista joita hienoon rusketukseen ilmestyy.
Kengätkin on hyvä olla jalassa. Sandaalit ovat aika huono valinta, mutta sen virheen että laittaa puistoon sandaalit jalkaan ihminen tekee yleensä vain yhden kerran. Hirmuisen kipeää tekee tassun survaisu varpaisiin.
O. Ohikulku
Puiston ohittamista niin, että siellä on koiria leikkimässä on hyvä harjoitella. Myös niin, että muut koirat haukkuvat aidalla. Koska koirat tekevät niin ja se on niistä todella hauskaa useimmiten.
P. Pennut puistossa
Pikkupentujahan ei usein viedäkään koirapuistoon. Siksi, että rokotukset eivät ole kunnossa. Sitä kyllä usein pohdin, että onko siinä koirapuiston aidan vieressä vähemmän niitä tappavia pöpöjä, kun siinä kuitenkin voi pennun kanssa hengailla?
Kun ne rokotukset ovat kunnossa on viisasta viedä pentu puistoon niin, että siellä on yksi tuttu kaveri, jonka kanssa voi turvallisesti leikkiä hetken. Pentua ei siis tuupata suureen koirajoukkoon ja jätetä omiin oloihinsa selviytymään. Se ei selviä. Se säikähtää ja ehkä toipuu pelästyksestään, ehkä ei.
Sinun tehtäväsi ihminen on suojella pentuasi.
Puistoon voi myös mennä niin, että siellä ei ole muita koiria. Siellä voi harjoitella luoksetuloa. Sinne voi piilotella makupaloja etsittäväksi ja siellä voi vaikka opetella uusia hauskoja temppuja. Esimerkiksi.
Ei ole tarkoituksenmukaista yrittää väsyttää pentua päivittäisillä riehumisilla puistossa. Se ei väsytä, vaan lisää stressiä ja tekee levottomaksi ajan mittaan. Kohtuus siis siinä puistoilussakin on järkevää.
Ihmispennut ovat hanakala juttu. Monet ihmispennut nimittäin vievät itse koiria ulos ja saattavat myös eksyä puistoon. Tähän ei ole olemassa mitään sääntöä, joten homma ratkaistaan tapauskohtaisesti.
Koirapuistoon tultaessa on todellakin kysyttävä, voivatko lapset tulla puistoon. Onko siellä koiria, jotka tulevat toimeen lasten kanssa? Lisäksi lapsia ohjeistetaan olemaan riehumatta puistossa. Tämä on turvallisuuskysymys. Kukaan ei halua että kenenkään lapsi loukkaantuu millään tavalla.
Pääsääntöisesti on niin, että koirapuistot ovat koirille ja lapsipuistot lapsille.
Q – Ö
Q. Qinka paljon onkaan aakkosissa kirjaimia? Pari asiaa silti haluaisin vielä sanoa
R. railakkaasta koirapuistoilusta. Hirmu usein koiranomistajat toivovat, että joku
S. suivaantunut aikuinen koira rökittäisi heidän koiraansa, koska sen ego (?) on
T. turvonnut liian suureksi. Oppisipa olemaan nöyrempi ja käyttäytymään paremmin.
U. Utopiaa, sanon minä. Kyseinen koira oppii todennäköisesti sen, että hyökkäys on
V. vertaansa vailla oleva tapa puolustautua. Ja sen se todellakin oppii salamannopeasti
X. Xinulla onkin sitten äkkiä käsissäsi tappeleva koira, joka hyökkää pienestäkin
Y. yllytyksestä.
Z. Zeniä tarvitaan myös koirapuistossa. Koirapuistoilu siis vaatii yksinkertaisesti
Ä. älykkyyttä ja kohtuullisia käytöstapoja. Näin kaikki voivat turvallisesti,
Ö. ördäilemättä nauttia kivasta ulkoilusta koiransa kanssa.
———- 🙂
On mahdotonta sanoa, kuka saa olla puistossa ja kenen pitää lähteä pois ja kenen vakuutuksesta mikäkin onnettomuus menee, mutta hirmu pitkälle pääsee keskustelemalla ja neuvottelemalla ja ottamalla muut huomioon.
Moni tärkeä asia jäi varmasti sanomatta, mutta eiköhän tässäkin ollut ihan riittämiin.
Ihanan helteisiä loppukesän päiviä toivotellen:
Sanna ja koirat
Hih. Hauskoja sanoja! Minusta on tullut jotenkin negatiivinen koirapuistojen suhteen. Pariin ihanan isoon olen törmännyt – suosikkini on Itä-Helsingissä, Uutelassa. Pääasiassa reuhootan koirani metikössä. Kimppalenkki tutun koirakaverin kanssa on mielestäni aina parempi vaihtoehto kuin koirapuisto. Saattaa johtua siitä, että minulla on niin ikävät muistot koirapuistoista – enemmänkin ehkä ihmisistä niissä koirapuistoissa.
Mahtavaa asiatekstiä. Koirapuistoihin pitäisi saada paremmat ohjeet.