mikkola_sanna_03Kuulen tämän kommentin aika usein lenkillä, kun pysähdymme juttelemaan jonkun tutun koiranomistajan kanssa. Useimmiten kommentin esittäjä on mies, joka samaan hengenvetoon sanoo, että heillä ei koiraa palkita. Nykyään osaan sanoa nätisti, että juu niin lahjonkin ja ihan koko ajan. Usein jopa pidän kättä taskussa niin, että kaikki kolme isoa labbistani istuvat nätisti, eivätkä lähde yli sadan kilon yhteispainollaan johonkin riekkumaan. Hui kauhistus.

Tavallisella lenkillä taskussani on nykyään aika usein ruokanappulaa ja se on omille koirilleni riittävän motivoivaa. Pentuaikana ja nuorelle koiralle varaan jotain parempaa. Uutta asiaa opetellessa saatan jopa antaa jotain todella yyberherkkua. Näyttelyssä osallistun kilpavarusteluun ja pidän taskussani jotain niin hyvälle haisevaa, että naapurikoirakon taskut eivät kiinnosta.

Olen siis namikouluttaja ja ylpeä siitä! Osaan käyttää ruokapalkkiota oikein ja saan tuloksia aikaan. Miksi ruuan käyttö eläimen koulutuksessa on niin kovin paheksuttavaa? Mitä vikaa siinä on jos taskut tursuavat herkkuja? Ja miksi on niin paljon hienompaa, jos koira saakin palkkioksi pallon, vetoleikin tai jotain muuta mikä ei ole ruokaa. Miksi omistajan matalalla äänellä lausuttu ”hyyvä” ja pieni tapautus koiran päähän on parempi kuin pussillinen jotain mitä koira haluaa?

Miksi palloa tai patukkaa isännän edessä kerjäävä koira ei varsinaisesti ”kerjää” vaan onkin kovin motivoitunut yhteistyöhön ja työskentelee ”miellyttämisenhalunsa” ja ”työmoraalinsa” ajamana?

Kouluttaja palkitsee koiraa sillä, mitä koira haluaa sillä hetkellä. Ei ole kovinkaan paljoa järkeä sillä, että palkitaan jollakin mikä ei ole koirasta palkitsevaa. Sehän ei lisää toivottua käytöstä.

Nam ja maiskis

Ruokapalkkio on monestakin syystä tehokas ja hyvä tapa palkita koiraa. Se on erittäin helppo toimittaa koiralle ja siinäkin on monia eri variaatioita. Ruuan voi antaa suoraan suuhun tai sen voi heittää koiralle saalistettavaksi tai sillä voi vahvistaa koulutettavan käytöksen suuntaa jne..

Ruoka on pääsääntöisesti laadusta riippuen sellainen palkkio, että koira on hyvässä mielialassa oppimista ajatellen ja näin se myös muistaa oppimansa asian. Oppiminen  etenee, mikä on kuitenkin kouluttamisen tarkoitus.

Koirasta sitten riippuu se mitä herkkua sille kulloinkin annetaan. Labradoriahan on aika helppo palkita ruualla. Ongelmaksi voi muodostua se, että palkkio on liian herkullinen ja koira jopa kiihtyy siitäkin likaa oppiakseen mitään.

Monilla koirilla on kuitenkin päinvastainen ongelma. Ei oikein tahdo löytyä mitään riittävän herkullista, joka riittäisi motivoimaan hankalissa tilanteissa. Ruuan on toki vaikea päihittää narttukoirien sulotuoksuja keväthangilla, jos sinulla on nuori uros rakkauden huumassaan. Se mikä kotona sisätiloissa riitti palkkioksi, saattaa ulkona olla koirallesi yhdentekevää sahajauhoa.

Erilaisia herkkuja

Piheimmät tarjoilevat koirilleen kuivia korppuja, riisikakkuja, kuivia nappuloita. Joillekin nekin toimivan joissakin tilanteissa. Hifistelijät laittavat design makupalapusseihin raakaa lihaa; sikaa, nautaa, kanan sydämiä, kivipiiraa (yäk) ja vaikkapa munuaisia. Jotkut kuivattavat omin kätösin naudanmaksaa tai leipasevat kotouuneissaan herkullisia  maksakakkusia.

Laiskurit hakevat lähmarketista lihapullia, broileripyöryköitä, nakkeja, makkaroita ja juustoa. Niistä sitten pilkotaan koiran koon mukaan paloja taskuun, joka kyllä näyttääkin siltä, että rasvaa on. Yhdestä lihapullasta saa n. 50 pientä palaa, joista neljännes voidaan käyttää yhteen chihuahuan koulutushetkeen. Ihmisille tarkoitetut ruuat sisältävät koirille liikaa suolaa, joten älä anna näitä liikaa!

Eläinruokakaupoistakin saa jos jonkinlaista erimuotoista ja väristä herkkupalaa. Näitä yhdistää valitettavasti hurja hinta ja epämääräiset valmistusaineet. Koiralle ei ole väliä sillä minkä muotoinen tai värinen herkkupala on. Merkityksellistä on se, mille se maistuu.

Tursottelijat puristelevat maksamakkaratahnaa ja kinkkutahnaa ja kalatahnaa putkiloista. Ne ovatkin ihan ehdottomasti järeitä aseita koiran kouluttamisessa. Ruuan imeskelyllekin on omat hyvät hetkensä.

Etsi siis omalle koirallesi herkullisimmat makunautinnot ja kokeile, mikä maistuu parhaiten. Tämä voi vaihdella tilanteen mukaan.

Kuka kouluttaa makupaloilla?

Enpä tiedä yhtään harrastajaa, joka ei käyttäisi makupaloja koiran kouluttamisessa. Oli harrastusmuotona mikä tahansa rallytokosta koiratanssiin tai agilitystä henkilöhakuun, ovat kaikenlaiset ruokapalkkiot ahkerassa käytössä. Mitä vähemmän voidaan hyödyntää koiralle luontaisia käytöksiä palkkioina, sen enemmän ruokaa kuluu. Kenellepä koiralle olisikaan palkitsevaa seurata ohjaajaa 10cm etäisyydellä, lapa ohjaajan polven kohdalla, pää kenossa ohjaajaa katsellen ja liikkumaan täsmälleen samaan tahtiin. Yleensäkin temput ja epäluonnolliset käytökset tarvitsevat jotain muuta vahvistetta ollakseen palkitsevia.

Työkoirien koulutuksessa hyödynnetään ruokapalkkioita. Avustajakoirat, hyötykoirat, poliisikoirat, rajakoirat, kuulokoirat, syöpää haistavat koirat, hypokoirat, koulukoirat, homekoirat, lukukoirat jne koulutetaan ruokaa apuna käyttäen. Opaskoirathan suomessa eivät muuten tälle listalle kuulu, mutta ehkäpä hekin joskus siirtyvät nykyaikaan. ( EDIT: 1.4. Korjaan kirjoitustani opaskoirien osalta ja totean iloisena, että sielläkin ollaan siirrytty nykyaikaan. Ainakin Vantaalla koiria koulutetaan makupaloin ja naksutellen. Kiitos tiedosta! :))

Miksi siis kotikoiran ja lemmikin tehtävää tekevä koirasi ei ansaitsisi palkkiotaan? Kaikki muutkin koirat saavat palkkioksi hyvästä käytöksestä jotain hyvää. Lemmikin virka se vasta vaikea onkin. Omasta mielestäni se todellakin on yksi vaikeimmista. Ja lemmikit usein selviävät vaikeasta tehtävästään uskomattoman sopetumiskykynsä ansiosta.

Yksikään työkoiraa kouluttava henkilö ei kuvittele koiran tulevan luokse kutsusta ihan vapaaehtoisesti aina ja joka tilanteessa, jos sitä ei koiralleen tee kannattavaksi. Lemmikkikoiran omistaja sen sijaan usein luulee, että käytös kuuluu itsestään selvänä koiran geeneihin. Ei kuulu ja hyvästä työstä tulee maksaa kunnon palkka. Koirallekin!

Mikä sitten on sitä lahjontaa?

Makupala annetaan koiralle kun koira tekee toivottua käytöstä. Käytännössä välittömästi ehdollisen vahvisteen jälkeen. Se, että koiraa houkutellaan ruualla ei ole palkitsemista. Tai onhan se, mutta siinä usein palkitaan väärää asiaa. Eli ruokapalkkiota tulee käyttää oikein.

Kun makupalaa heilutellaan koiran nenän edessä silloin kun se tekee jotakin mitä et haluaisi, palkitset juuri sitä käytöstä. Ja kun palkitset sitä käytöstä ja koira palkkautuu, lisääntyy käytös, jota et toivonut. Se on juuri näin yksinkertaista. Silloinhan olet ippo itse vahvistanut ei-toivottua käytöstä ja saat syyttää itseäsi kurjana kouluttajana, etkä koiraa siitä että se ei oppinut sitä mitä halusit.

Aika usein koiranomistaja kysyy, koska palkitsemisesta voidaan luopua. Miksi pitäisi? Palkkioita voidaan kyllä asteittain epäsäännöllistää ja vähentää, mutta miksi ihan oikeasti on niin vaikeaa palkita? Rankaista voidaan kyllä samasta käytöksestä vuodesta toiseen, eikä kukaan koskaan kysy, että koska voin lakata rankaisemasta. Outo juttu.

Ruuan väärinkäyttö

Makupaloja ja ruokaa voidaan käyttää väärin. On aina syytä perehtyä eläinten oppimiseen ja sen lainalaisuuksiin, kun ryhtyy kouluttamaan.

Jotkut pitävät koiriaan nälässä, jotta ne palkkautuisivat paremmin ruualla. Minä en kuulu siihen koulukuntaan. Olen sitä mieltä, että koira saa ruokansa joka tapauksessa ja herkut tulevat sitten erikseen.

Nälkä ei ole koiralle hyvä tunne. Kun koiralla on nälkä on se ihan oikeasti hengen hädässä ja se kokee suurta stressiä. Kun ruoka sitten tulee koulutuksen yhteydessä liittyy opeteltavaan tehtävään tämä ikävä tunnetila. Huojennus siitä, että nälkäkuolema ei tullutkaan ei vastaa käsitystäni palkkiosta. Onhan se suuri palkkio sinänsä, mutta kuinka pitkälle tällainen sitten kantaa, onkin eri asia.

Mitä tahansa ei todellakaan saa tehdä kouluttamisen nimissä. Minusta nälällä kiristäminen on eettisesti epäilyttävää toimintaa. Koiralle voi antaa ennen koulutusta ruokaa sopivan määrän, jotta sen motivaatio ruokaan silti pysyy. Näin toimien uskon, että oppiminenkin on tehokkaampaa. So shoot me!!

Jos koiran ruokahalu on ongelmana eikä ruoka maistu, on monia asioita joita voidaan tehdä. Tämä aihe liittyy koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin alueeseen ja vaatii oman kirjoituksensa. Mutta miksi palkata sellaisella asialla, joka ei koiraa palkitse?

Paksulaiset ja ylensyöneet

Tämä ryhmä on myöskin laaja. Koirat joille ruokaa on aina tarjolla ja luita lojuu lattioilla vapaana. Eikö olekin aika itsestään selvää, että tälle ryhmälle ei ruoka ole se palkitsevin juttu. Kun ylimääräistä vararavintoa on jo vaikka muille tarjota, ei ole mikään rikos vähentää sitä ruuan määrää ja antaa sitä sitten koulutuksen yhteydessä. Toisille roduille tuntuu ylimääräistä kerääntyvän vyötärölle erityisen helposti.

Jos herkkuja saa mielin määrin siitäkin että ei tee mitään, on aika todennäköistä että sen eteen ei mitään kannata tehdäkään. Sopiva määrä ruokaa ruoka-aikana, ottaen huomioon päivän aikana kertyneet makupalat, jotka ovat hyvin ansaittuja, on aika hyväksihavaittu yhdistelmä.

Onpa tullut vastaan sellaisiakin ihmisiä, jotka kertovat että omalle koiralle ei mikään herkku kelpaa ja että ne ovat kovin nirsoja. Kun näitä koiria katsoo, huomaa että kyllä ne jotain ovat syöneet. Sen verran paksua porukkaa.

Ruoka on siis voimallinen palkitsemiväline useille koirille. Sitä voidaan käyttää hyvin ja huonosti ja hyvin huonosti. Sillä voidaan opettaa toivottuja käytöksiä ja vahingossa myös niitä ei-toivottujakin.

Oikeaoppinen ruuan käyttö koiran kouluttamisessa ja käytösten vahvistamisessa ei ole lahjontaa vaan viisasta. Kouluttajalla on toki repullinen muitakin palkkioita käytössään, mutta niistä sitten toisella kertaa.

Aika pitkästi oli nyt asiaa vaan tulipa tämäkin säkki tyhjennettyä.

Ihanaa kevättä ja antoisia koulutushetkiä koirasi kanssa.

T: Sanna

 

 

 

 

 

Mainokset