Minulla on labradoreja ja ne syövät koirankakkaa. Ne syövät toki myös ihmiskakkaa ja pupunkakkaa ja oikeastaan ihan kaikkea kakkaa mitä maasta nyt sattuu löytymään. Sellaista väkeä meillä asuu.

Minulla on aina ollut ulosteita mussuttelevia koiria, joten olen siihen niin tottunut että välillä en edes muista että siinä olisi jotakin ihmeellistä. Luulen että en oikeastaan enää niin hirveästi välitä, mutta aina välillä saan hyviä ohjeita tämän tavan kitkemiseksi. Silloin hiukan hymyilyttää.

Olen nimittäin ihan varmasti kokeillut kaikkia niksejä ja kikkoja ja aineita ongelman poistamiseksi. Ajattelin helpottaa sinun oloasi arvoisa kakansyöjän omistaja ja kertoa kaiken aiheesta tässä blogissani. Kaikki koirat eivät syö kakkaa, mutta yllättävän moni sitä tekee. Aihe voi myös olla hiukan nolo, sillä kaikki eivät siitä halua puhua. Minä paatunut sonnansyöjien omistaja uskallan ja haluan puhua tästä arasta aiheesta.

On koiria, jotka syövät omia kakkojaan ja koiria jotka syövät vain toisten kakkoja. On koiria, jotka syövät vain jäisiä pökäleita ja niitä joille kalpaa ihan kaikki kakka. Variaatioita on lukuisia. Jossakin on minunkin koirieni raja ja kesäkakan parasta ennen päiväys riippuu lämpötilasta. Ihan kaikkea nekään eivät syö. Sentään.

On jostakin syystä hyväksyttävämpää syödä toisten eläinten ulosteita kuin oman lajin. Mistäköhän sekin johtuu? Kaikkien koirat nimittäin rakastavat ihmissontaa ja siinäpä vielä pyöritään ennen kuin se ahmitaan. Tämän ymmärtävät kaikki. Kukaan ei tietenkään siitä pidä varsinaisesti, mutta tapa hyväksytään. Siihen ei kenelläkään ole mitään lääkettä tai poppakonstia. Se vaan kuuluu hyväksyä.

Onneksi puskat eivät sentään ole täynnä ihmisen kakkaa. Joskus joku satunnainen läjä siellä täällä. Mutta se vasta ällöttävää onkin. Sen me kaikki myönnämme. Entäpä ihmisen oksennus….. ai mutta sehän on jo ihan toisen artikkelin aihe.

Hevosen kakka maistuu myös monelle ja koska se sisältää kasviskuitua ei se edes haise kovin pahalle. Pupunkakka on ihan lällärikamaa, eikä siitä ole muuta harmia kuin lenkin hitaus, koska joka papana täytyy imuroida kitusiin. Hanhenuloste haisee ja minua nämä jätökset ällöttävät jostakin kumman syystä eniten. Hanhien käyttämille paikolle me emme mene.

Mutta koiran kakkaa on joka paikassa. Sitä on puistoissa, metsissä ja lenkkipoluilla. Sitä löytyy myös piilotettuna kivenkoloista ja alta. Voi kuinka kekseliäs ihminen onkaan peittäessään koiransa kikkareita. Helpommalla toki pääsisi, jos ne sinne pussiin keräisi ja roskikseen laittaisi.

Oman ulosteen syömiselle on oma sanansa, koprofagia. Tätä termiähän voi käyttää, jos ei muuten kehtaa asiasta puhua. Koirani on koprofaagikko. Erilaissa koirakirjoissa on usein mainintaa aiheesta, mutta mitään varsinaista lääkettä tai syytä käytökseen ei yhdessäkään voida antaa.

Mitä sitten tehdä kakansyöjälle?

Saat usein kuulla seuraavat ohjeet. Niistä voi olla apua, todennäköisesti kuitenkaan ei.

Anna sille ananasta. Tämän olen kuullut perustuvan siihen, että uloste alkaa maistua pahalle. Voi ollakin. Ja silloinhan ananas auttaa vain niille, jotka omia pökäleitään popsivat. Pennut useinkin syövät omiaan ja niille tästä ehkä mahdollisesti voi olla hyötyä.

Anna sille banaania. Jos ihan totta puhutaan, niin tästä en ihan tarkalleen tiedä miten sen tulisi vaikuttaa. Jokin vitamiini lienee kyseessä. Joillakin voi olla jokin vitamiinin puutos, useinhan puhutaan b-vitamiineista, mutta uskallan väittää, että nykypäivän koirat saavat ravinnostaan aika hyvin tarvitsemiaan vitamiineja. Söivät ne minkä tahansa ismin mukaan. Mutta voihan tuota banaania tietenkin koittaa.

Anna raakaruokaa nappuloiden sijaan. Tätä perustellaan sillä, että nappularuoka on liian steriiliä ja koirat koittavat saada bakteerikantaansa kuntoon. Voi olla näinkin, mutta toisaalta kakansyönti ei nyt niin kovin steriiliä puuhaa ole, joten luulisi tämän jossakin vaiheessa helpottavan kun pöpöt on vedetty kitusiin. Mutta voithan toki koittaa. Raaka naudanmaha ei missään tapauksessa tee koiralle pahaa. Muutenkaan.

Vaihda nappulamerkkiä. Tätä perustellaan sillä, että käyttämäsi ruoka ei ehkä imeydy kunnolla. Voi pitää paikaansa, voi olla pitämättäkin. Meidän koirilla kyllä ruoka imeytyy kuin kahvi tietokoneen näppäimistöön, uloste on tiivistä ja ruskeaa (kuin uurteinen sikari) eikä sitä paljoa tule. Joillakin voi olla toisin. Koita.

On olemassa erilaisia valmisteita, jotka on erityisesti tehty koprofagian hoitoon. Ne sisältävät erilaisia vitamiineja ja maitohappobakteereja ja kuivattuna sitä banaania ja ananasta. Voihan näitäkin kokeilla. Minäkin olen kokeillut.

Kokeile myös

Mausta koiran himoama pökäle pippurilla ja chilillä. Usko pois, minä olen tehnyt tätäkin. Pippuripurkki kädessä olen maustanut koirille pökäleitä. Peppu pystyssä lenkkipolulla olen myös ripotellut chiliä läjien päälle. Meillä ei toiminut. Kokeile toimiiko teillä. Näin talvisinhan tuo käy ihan jumpasta. Kun metrin välein ahkerasti ripottelet välillä kyykistyen ja välillä kumartuen saat ilmaisen jumpan kaupan päälle.

Virikkeellistä koiraa muilla tavoin. Koirasi on tylsistynyt ja keksii itse itselleen tekemistä.  Tätä voit myös koittaa. Puuhaa koirasi kanssa muita asioita ulkona. Piilota oikeita nappuloita etsittäväksi. Opeta se seuraamaan jälkeä tai tekemään temppuja. Kaikki mitä koirasi kanssa puuhaat on hyvä juttu. Joskus todella on niin, että koiralla ei ole muuta tekemistä. Joskus voi olla niin, että se ruuan etsiminen ja syöminen on vaan niin älyttömän palkitsevaa.

Täytyyhän sen olla pahaa.

No niin täytyy, mutta onko joku raato sen paremman makuista sitten? Siitä on ihmisen vaikea tietää mitään.

Kuinka tapa sitten syntyy?

Maaninen sonnan etsiminen ja syöminen on monen asian summa. Meillä homma on toiminut jotenkin näin: Ensin on hiukan maistettu tätä mielenkiintoista maassa olevaa tuoksuvaa kasaa. Tähän omistaja on reagoinut kiskaisemalla hihnasta (luonnollinen reaktio ällöttävään tapahtumaan). Koira on jo palkkionsa saanut ja vaikka toruja satelee on suussa maukasta mössöä.

Sitten tämä tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Koiraa kielletään ja pian omistaja ryhtyy tarkkailemaan, missä näitä läjiä olisi. Seuraa nopeustaistelu, jossa aina välillä koira pääsee päämäärään ja välillä omistaja ehtii estää koiraa ottamasta kikkaretta. Koira on jo tässä vaiheessa kehittynyt todella taitavaksi kakka-anturiksi ja löytää hämmästyttävällä varmuudella kasan.

Epäsäännöllinen vahvistaminen vahvistaa käytöstä entisestään ja samalla koira oppii yhä pontevammin pyrkimään jätösten äärelle. Toistoja tälle käytökselle tulee paljon ja oppiminen on nopeaa.

Olen siis itse opettanut tämän tavan koirilleni. Sen lisäksi siis, että johdonmukainen kieltäminen on täysin mahdotonta, tulee tässä samalla huonontaneeksi koiran ja ihmisen välistä suhdetta. Jatkuva nykiminen, kieltäminen ja taistelu pahentaa tilannetta ja koira saattaa alkaa oireilemaan stressiä, joka omistajan epäjohdonmukaisuudesta seuraa.

En siis suosittele kieltämisen kierrettä. Mitä muuta asialle voisi sitten tehdä?

Ennaltaehkäise käytös

Opeta jo pikkupennulle luopumisen jalo taito. Kun luovut niin saat -käytös on niin hyödyllinen, että sitä voi käyttää vähän joka tilanteessa. Jätä -sana tai minkä nyt sitten valitsetkaan harjoitellaan toimivaksi kaikilla ärsykkeillä mitä maailmasta löytyy. Tämä vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta maksaa itsensä takaisin pomminvarmasti.

Luopumisen opettamisesta löytyy mm. videoita täältä netistä vaikkapa http://klikkeri.blogspot.fi/p/videot.html -sivulta.

Tämä voi olla toimiva ratkaisu. Omat koirani saavat syödä maasta esim. sinne kylvettyjä nappuloita. Tämä tietenkin vaikeuttaa opettamista, sillä en voi yksiselitteisesti vaatia, että maasta ei syödä mitään.

Kuinka helppoa on opettaa koira erottelemaan syötävät ja ne asiat joita ei missään tapauksessa saa syödä maasta? Ei helppoa, mutta mahdollista toki. Viitseliäisyyttä ja kunnon suunnitelmanhan se vaatii.

Jos mieltää koiranulosteen pelkäksi hankalaksi ärsykkeeksi, jonka ohittamista harjoitellaan lenkillä, saa tilanteesta jotenkin neutraalimman. Tämä ärsyke on tosin hirmu hankalasti hallittavissa, sillä se vaanii milloin missäkin. Jos vertaat tätä esim. toisten koirien ohitusharjoituksiin, mitkä eivät nekään ihan helposti ole hallittavissa, on kakka vielä ovelampi vastustaja.

Nyt kun kakka on rapsakammillaan ja maistuu yhdelle jos toisellekin koiralle on hyvä muistaa, että tämä aika menee ohi. Sitä odotellessa voit siis:

  • tehdä koulutussuunnitelman luopumisen opettamiseksi
  • harjoitella kakkojen ohittamisia, edeten välimatkaa pikkuhiljaa lyhentämällä ja myös kakkakikkareiden välisiä etäisyyksiä säätelemällä.
  • tai voit tehdä niin kuin minä. Välttelemällä tilanteita ja tottumalla siihen, että pökäle toisensa jälkeen kuitenkin aina välillä päätyy koirasi vatsaan ja siitä sitten joko etupäästä tai takapäästä olohuoneesi matolle.

Mitä itse teen?

Asiaa n.15 vuotta pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa alkaa vääntämään. Mielestäni ulosteen syönti on jossakin määrin normaalia käytöstä koiralle, mutta siihen puuttuminen pahentaa tilannetta usein paljon. Estäminen lisää käytöstä ja saa aikaan muita käytökseen liittyviä ongelmia. Toisaalta haluan, että ulkoilu koirieni kanssa on mukavaa ja kaikille antoisaa, enkä jaksa koko ajan puuttua eläinteni käytöksiin ja niitä kytätä. Silläkin on omat seurauksensa.

Koska koen, että meidä arki kolmen labbiksen kanssa sujuu muuten aivan mielettömän mukavasti ja koirat voivat hyvin, ovat mukavia ja leppoisia kavereita en aio ottaa painetta tästä tavasta. Sitäpaitsi Rauha ei vielä ole oikein ymmärtänyt kakansyönnin päälle ja se onkin ainoa koirani, jolle tuo luopuminen on todellakin opetettu. Se jopa jättää vihjeestä kikkareen. 🙂

Pahimmat koirien ulkoilualueet me kävelemme reippaasti lyhyillä mutta hymyilevillä hihnoilla rintarinnan töpötellen. Sitten päästään haistelemaan ja leikkimään paikoille, missä ihmiset eivät tavallisesti ulkoiluta koiriaan. Metsät ja hankalammat maastot karsivat monet koiranulkoiluttajat vaativuudellaan, joten sinnehän voit suunnistaa kävelylle.

Jäätynyt meri antaa uutta ulottuvutta ulkoiluun, kunhan muistat mennä vain varmasti kantavalle jäälle.

Madota kakansyöjäsi säännöllisesti. Oman kokemukseni mukaan ovat pahimmat kakansyöjäni kärsineet vatsataudeista erittäin harvoin, enkä itse oikein usko että tämä tapa sen enempää vaarantaisi koiran terveyttä kuin raatojenkaan ja muiden eläinten ulosteen syönti.

It´s a dog, it eats shit!! (se on koira, se syö p..kaa)

Artikkelin aiheesta johtuen en liitä artikkelikuvaa tällä kertaa. Toivotan kaikille sontahuulien omistajille pitkää pinnaa ja riemukasta talvea.

T: Sanna

Mainokset