Apua! Mitä teen kun koirani riekkuu hihnassa, hyppii vasten, haukkuu toisille koirille, murisee luustaan, pelkää palomiehiä, varastelee sukkia, karkaa autosta, jahtaa pikkuoravia, tappelee toisten koirien kanssa, pyörii ulosteessa, ei anna leikata kynsiä, nipistelee ihmisiä ja tietenkin vetää hihnassa?

Jos on selvinnyt koiranpennun kanssa vuoden ikään ja vähän siitä yli, alkaa näkyä hyvinkin minkälainen koira on tullut kasvatettua. Näin koen itsekin Rauhan kanssa. Onhan vuotias labradori vielä aika teini, mutta nyt ne tehdyt ja tekemättömät asiat alkavat näkyä. Ne hyvät ja sitten myöskin ne ei niin hyvät käytökset.

Se mikä on ihan varmaa, että ilman minkäänlaista häiritsevää juttua ei yksikään koiranpentu isoksi pääse. Tai jos pääsee niin kyllä se aika harvinaista herkkua on. Jokaisessa koirapersoonassa on myös niitä asioita, jotka omistajaa ärsyttävät ja joskus ärsyttävät niin paljon, että apua pitäisi saada ja pian. Ei ole tarkoitus, että koira on niin hankala, että sen kanssa ei voida elää normaalia elämää.

Ihan ehdottomasti kaikista huonoin tapa hakea apua ovat keskustelupalstat. Niitähän löytyy paljonkin internetin avarasta maailmasta. Palstalla koiraharrastajat vaihtavat kokemuksiaan siitä, millä mikäkin käytösongelma on korjattu ja mikä kikka toimi mitenkin.

Ymmärrän kyllä hyvin, että toiveena on saada jokin kiva patenttiratkaisu, mutta tosiasia on, että sellaisia ei todella ole olemassakaan. Itse lueskelen näitä palstoja mielenkiinnosta ja karvathan siinä kauhusta pystyyn nousevat kun lukee minkälaisia keinoja ihmiset koiriinsa käyttävät. Ja koska jokaisella kirjoittajalla on omat pikku kikkansa saa kysyjä varsinaisen paketin sitten erilaisia keinoja joita kokeilla.

Kokeilu on aina huono asia! Tämä ei toiminut. Otan uuden niksin tuolta pussista ja kokeilen sitä. Ja siinä vaiheessa kun kaikkia kikkoja on kokeiltu se kerta kaksi on koiraparka niin sekaisin kuin vaan olla voi. Ja se ei ole koiran syy se!

Kirjoitusten perusteella arvioin ihan itse, että pahimmat ongelmat on kertyneet niille jotka sanovat kokeilleensa jo ihan kaikkea. Ihmisen epäjohdonmukaisuus aiheuttaa koirille valtavasti stressiä ja sen kautta myös käytösongelmia. Johdonmukaisuuteen lupaan puuttua joskus myöhemmin perusteellisemmin.

Tässä vaiheessa yleensä hakeudutaan ongelmakoirakouluttajan pakeille. Hyvä niin, mutta aikaisempi yhteydenotto olisi säästänyt monelta harmilta. Myös siltä, että eläimen käytös on niin sekavaa, että on todella vaikeaa päätellä mikä alkuperäinen syy käytökselle on.

Kun sitten menemme kouluttajalle, meillä on toive siitä, että hänellä olisi jokin ihmeellinen konsti ja keino takataskussaan, jolla ongelmat vain häviävät. Pim!

On hyvä varautua siihen, että näin ei ole vaan ongelmia joudutaan työstämään pidemmän aikaa. Kouluttajat, jotka lupaavat pikakorjauksia ovat suoraan sanottuna hyvin epäilyttäviä.

Ammattilainen kartoittaa koiran hyvinvoinnin perusasiat tarkasti. Hän kyselee koiran arkisesta elämästä kaiken olennaisen. Useimmiten koiran elämässä on aina jotakin korjattavaa. Ulkoilut, virikkeet, aktiviteetit, nukkuminen, ravinto, koulutustyyli, terveys jne.. Kaikki tämä vaikuttaa siihen kuinka koira käyttäytyy ja miten se voi. Suurimmat muutokset tehdäänkin juuri tällä alueella ja koulutukselliset keinot usein sitten tukevat näitä muutoksia. Kaikki tämä tapahtuu yksilöllisesti juuri tämän kyseisen yksilön ja persoonan perusteella.

Tässä vaiheessa on hyvä olla täysin rehellinen. Vain ihan rehellisesti kertomalla, mitä on tapahtunut ja mitä on tehty voi toinen ihminen saada käsityksen siitä, minkälainen koira tässä on kyseessä ja minkälainen on käytöksen historia. Hyvä kouluttaja ei syyllistä sinua, eikä toru vaan ohjaa tekemään oikein. Hyvän kouluttajan tehtävänä on auttaa sekä ihmistä, että eläintä ja parantaa molempien elämänlaatua.

Koiran ongelmakäytöksen takana voi olla hyvinkin herkkiä ja henkilökohtaisia asioita. Eikä aina selvitä ilman itkuakaan.

On hyvä tietää, että hyvin suuri osa koiran ihan oikeista käytösongelmista johtuu suoraan tai välillisesti kivusta tai muusta sairaudesta. Koirassa voi myös olla sellaisia ominaisuuksia, jotka vaan eivät ole sopusoinnussa ympäristön vaatimusten kanssa. Se voi todellakin olla esim. synnynnäisesti arka ja pelokas. Jopa niinkin pelokas, että se ei sovellu elämään esim. kaupunkiolosuhteissa. Vika ei ole omistajan. Joskus vaan on niin, vaikka kaikki mahdollinen olisi tehty ihan oikein.

Joskus koira ei vain sovellu sellaiseen tehtävään jota olet sille kaavaillut. Se ei ehkä kestä kiihtymättä runsasta kouluttamista ja näin ollen stressaantuu siitä kovasti. Siitä ei ehkä ole kuitenkaan kisakoiraksi tai se ei vaan fyysisesti ole sovelias sille asetettuihin vaatimuksiin. Joskus tämä täytyy vain hyväksyä ja ottaa koirayksilön ominaisuudet huomioon. Joskus täytyy vaan nostaa hanskat naulaan ja antaa periksi omissa tarpeissamme.

Koiralla on oikeus hyvään elämään ja niin on sinullakin.

Ongelmakoirakouluttajan toive on, että koiraa käytetään hyvällä eläinlääkärillä ja se tutkitaan sairauksien varalta. Totuus kuitenkin on, että vaikka kuinka tutkitaan niin vikaa saattaa silti olla. Fysioterapeutit ja hierojat ovat myös erittäin hyviä tunnistamaan koiran kipeitä kohtia ja olisikin loistavaa jos kaikki käytösongelmaiset saataisiin käytyä läpi alan ammattilaisen toimesta. He ovat aarteita!

Kannattaa siis varautua hiukan pidempään prosessiin kuin vaan pariin käyntikertaan. Muutoksia parempaan suuntaan alkaa silti yleensä näkyä aika pian. Tämä vain on meistä ihmisistä aina liian hidasta kuitenkin. Prosessi etenee aina väistämättä niin, että välillä tulee takapakkia ja silloin tekisi mieli luovuttaa. Se on osa oppimista ja sen yli päästyäsi olet taas viisaampi ja koirakin voi paremmin.

Aina välillä tulee itsellekin sellainen tunne, että pitäisiköhän kokeilla jotakin kikkakakkosta tähän tai tuohon juttuun. Välillä sitä itsekin turhautuu totaalisesti ja alkaa epäilemään omaa osaamistaan. Se on luonnollista. Itse olen oppinut silloin pysähtymään, ajattelemaan ja tehnyt uuden suunnitelman asian korjaamiseksi. Turhautumisen hetkellä en tee yhtään mitään. Vedän vaan henkeä ja nielen karvaan kalkin. Näin en tule ainakaan pahentaneeksi tilannetta.

Kikkakakkosiin liittyy myös kouluttajashoppailu. Se on ilmiö, jossa käydään läpi eri koulutussuuntauksien kouluttajia ja etsitään sitä, jolla olisi nopein ja helpoin kikka koiran parantamiseen. No, edellä kirjoitetun perusteella voidaan kai todeta tämänkin olevan hyödytöntä. Kouluttajan valinnan tulee perustua ammattitaitoon ei siihen kuka on kivin. Vaikka ei sekään kai haittaa, jos kouluttaja on mukava ihminen.

Kikkakakkoset siis harvoin johtavat pitkäaikaisiin positiivisiin tuloksiin, kun ongelmakäytöksiä hoidetaan. Sen sijaan ne saattavat tuoda tilalle tukun uusia ongelmia joita ei edellisiin osata enää yhdistääkään.

Joskus jotkut pienet ongelmalliset käytökset johtuvat ihan pienistä koulutusvirheistä. Siksikin kouluttajan on hyvä nähdä, kuinka omistaja koiraansa palkitsee. Houkutteleeko hän vai palkitseeko liian myöhään? Nämä ongelmat yleensä selviävät koulutustekniikkaan keskittymällä. Nämä ovat oikeastaan ihan mukavia ongelmia, sillä niihin saattaakin löytyä kikkakakkonen avuksi. 🙂

Minä en siis käytä Rauhaan kikkakakkosia enkä ainakaan nettipalstojen neuvojen perusteella lähde koiraani opettamaan. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus meille tuo tullessaan. Siitäkin lupaan kertoa sitten myöhemmin lisää.

Terkuin: Sanna