Minä seison usein parvekkeella ja katson alas kadulle. Seuraan kulmakunnan koiria kävelyillään ihmistensä kanssa. Samat ihmiset ja samat koirat tiettyinä kellonaikoina menvät samaa reittiä samalla tavalla. Jokainen päivä, paitsi ehkä hiihtolomalla ja kesällä loma-aikaan. Aika monta vuotta tässä on asusteltu ja ohikulkevat koirat ja niiden käytökset alkavat tulla tutuiksi.

Vanha mäyräkoira, joka ei koskaan saa haistella ympäristöään vaan sitä raahataan mukana. Mitä vanhemmaksi se tulee ja hitaammaksikin, sen railakkaammin sen emäntä sitä eteenpäin rykii. Koira ontuu, joten mukavaa ei kävely sille voi olla. Sitä on nyt ryitty eteenpäin aika monta vuotta ja sinnikäs emäntä yhä edelleen varmaan ajattelee, että joku päivä tuo otus varmaan suostuu liikkumaan reippaasti haistelematta eteenpäin. Hän on hyvin johdonmukainen. Kun kävellään, niin kävellään.

Minusta näyttää siltä, että kumpikaan ei ulkoilusta nauti. Rouva on yrmeä ja koira onneton.

Jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan, että koiran ulkoilu on sitä, että kävellään vain eteenpäin ja jossakin välissä koira saa tehdä tarpeensa. Sitten taas kävellään. No onhan sekin kai jonkinlaista ulkoilua. Pienikokoiset koirat saattavat jopa saada tästä jonkinlaista kunnonkohotusta, mutta isommalle koiralle tällainen marssiminen ei todennäköisesti vaikuta kunnon ylläpitämiseen millään tavalla.

Jotenkin minusta tuntuu, että ihmiset jopa luulevat, että koiriin on sisäänrakennettu hihnassa kulkeminen ihmisen vierellä ja että jopa koiranpennun tulisi tämä käytös osata kuin itsestään. Koira, joka ei näin tee on tottelematon.

Mielestäni tällainen ulkoilu koiran kanssa on kovin ikävää ja ah, niin tylsää kummallekin osapuolelle. Koiran kanssa ulkoilu voi olla monipuolista, vuorovaikutteista ja erittäin antoisaa, jos käyttää hiukan mielikuvitusta ja aikaa lenkkien suunniteluun. Jopa kaupunkiympäristössä voidaan tehdä kaikkea kivaa.

Ulkoilun määrä ja laatu ovat koiran kannalta varsin olennaisia asioita. Katson, että koiralle ulkoilu on itsessään virikettä. Koiran hyvinvointia voidaan ylläpitää mukavasti tarjoamalla sille erilaisia ympäristöjä ulkoiluun. Minulla on tapana vaihdella ulkoilureittejä ja etsiä uusia koluamattomia metsälänttejä, jossa on erilaisia hajuja ja maisemia. Olen jakanut ulkoilumme niin että jokainen kolmesta lenkistä päivässä kestää ajallisesti vähintään tunnin ja jokaisella lenkillä on oma nimensä. On haistelulenkkejä, tylsälenkkejä, riehulenkkejä, vapauslenkkejä ja koulutuslenkkejä jne.

Yritän suunnitella reitit niin, että häiritseviä ärsykkeitä ei tule liikaa yhdelle lenkille. Emme esim. tervehdi jokaista koirakkoa vaan pyrimme väistämään suurimman osan vastaan tulevista koirakoista. Tämä siksi, että lenkistä ei tulisi liian kiihdyttävää ja sitä kautta enemmänkin stressiä aiheuttavaa.

Olen huomannut, että sellaiset koirat, jotka työpäivän ajan isäntiään/emäntiään kotona odottelevat saavat kuin hyvitykseksi tästä liian kiihdyttäviä lenkkejä. Pallot lentävät ja koirapuistot täyttyvät riehuvista koirista. Ihan kuin sen kotona köllöttelyn vastapainoksi tarvittaisiin aina vain hillitöntä riehumista. Ymmärrettävää logiikkaa, mutta kuitenkin aika turhaa, ja jossakin määrin myös  haitallista.

Koira ehdollistuu piankin siihen että ulkona oleminen tarkoittaa riehumista, jolloin tunnetila on erittäin kiihtynyt. Tämä tunnetila on sitten se jossa kaikki ulkoilu tapahtuu. Pian koira alkaa etukäteen kiihtyä jo siitä että ulkoiluaika lähestyy. No, tästähän ei kyllä hyvä seuraa. Tästä seuraa se, että ulkoilu aiheuttaa stressiä molemmille osapuolille ja että näin ulkoilujen määrä sitten vähenee kun hihnassa kiskovaa yli-innokasta koiraa ei vain saada rauhalliseksi millään.

Siksi meillä tehdään etenkin pennun ja nuoren koiran kanssa erilaisia lenkkejä. Autolla mennään joskus puistoon tai metsään, joskus taas ajetaan vain kauppaan ja takaisin. Joskus juostaan vapaana ja joskus taas kuljetaan rauhallisesti taluttimessä korttelin ympäri. Koira yhdistää helposti erilaiset paikat erilaisiin tunnetiloihin. Koirapuistossa on aina kiihdyttävää ja metsään mennään aina dameja etsimään ja meren rannalle mentäessä pääsee aina uimaan.

Vielä tämänkin kuvion pyrin sotkemaan. Välillä mennään koirapuistoon, kun siellä ei ole ketään ja siellä voidaan etsiä makupaloja tai sitten siellä ei tehdä mitään. Koirapuistovierailut tehdään eri aikoina päivästä, joten ajallisestikaan koira ei ennakoi sitä milloin riehutaan. Tylsälenkitkin ovat sattumanvaraisesti eri aikoihin.

Jos koirallasi on luoksetulo kunnossa, voit laskea sen aina välillä, mieluiten joka päivä vapaaksi kuljeksimaan. Tämäkään ei takoita sitä että aina kun ollaan vapaana, niin hillutaan älyttömästi. Vapaana oleminen tulee osaksi luonnollista arkipäivää kun siitä ei tehdä suurta sirkusnumeroa. Oma-aloitteiset luokse tulemiset palkitaan aina. Välillä koiraa voidaan kutsua ja hiukan tarttua pantaankin ja taas annetaan koiran mennä. Välillä otetaan hihnaan kulkemaan ja taas päästetään irti.

Vain rauhallinen koira pääsee hihnasta. Vain rauhallinen koira saa tulla autosta ulos. Tämä vaatii nyt sitä kuuluisaa johdonmukaisuutta. Jos kerrankin erehdyt laskemaan kiskovan koira irti tai avaat auton oven, niin että koira pääsee ryntäämään vaikka mereen olet antanut koirallesi supersuperpalkan, jota se ei ihan äkkiä kyllä unohda.

Ota siis kunnolla aikaa itsellesi ja koirallesi. Pue lämpimät vaatteet päälle ja lähde ulkoilemaan. Ota mukaan makupalat, niin että voit palkita koiraasi onnistuneista käytöksistä. Anna koiran haistella ja tutkia erilaisia hajuja. Anna sen jäädä katselemaan maisemia äläkä nyppää sitä jatkamaan matkaa. Opeta sen sijaan koirallesi vihje, joka tarkoittaa että matka jatkuu. Kilometreillä ei ole niin väliä, vain ulkoilun laatu merkitsee.

Jos sinulla on uros siellä narttukoirien juoksutuoksuissa, niin suosittelen vaihtamaan reittiä sellaisiin paikkoihin, missä käy vähemän koiria. Nämä tuoksut saavat uroksesi pään pyörälle eikä rauhallisuudesta ole tietoakaan. Huomaat kyllä milloin uros on narttukoiran jäljillä sen sijaan että se tutkisi muuten mielenkiintoista tuoksua.

Opeta koirasi kiertämään puut ja tolpat vihjeestä. Siinäkin on hauskaa virikettä. Opeta koirasi selvittämään jalkoihin sotkeutuneen taluttimen. Kylvä hiukan murkinaa jollekin metsäläntille ja anna koiran etsiä. Siirtykää pois polulta ja rämpikää kantojen ja kaatuneiden puiden ylitse. Katselkaa pikkulintuja……

Opeta koira myös kulkemaan kauniisti vetämättä eripituisia matkoja yhdessä kanssasi. Sekin voi olla mukavaa, kun huomioit oman koirasi tavan liikkua. Toiset koirat tarvitsevat kovaakin vauhtia päästäkseen jolkottamaan mukavaa ravia. Kun koiralla on mukava kulkea kanssasi on sinullakin mukavampaa. Eikös?

Joten ei muuta kuin mukavaa ulkoilua ystäväsi kanssa ja ihania lopputalven ulkoiluja toivotellen: Sanna ja koirat

Mainokset