Viisi kuukautta elämää täynnä ja paljon paljon opittuja asioita.

Minä päätin, että Rauhan esikoulu on ohi ja nyt on aika mennä ekaluokalle. On ihan selvästi aika opetella oppimaan. Voisiko käydä jopa niin, että koulutuskärpänen purisi minuakin. 🙂

Osaahan tuo pirpana jo vaikka mitä, mutta ekaluokalla opitaan sellaiset hyödylliset käytökset kuin istuminen ja maahan makaamaan meneminen ja sivulle istumaan tuleminen ja takajaloilla nököttäminen ja …….

Mitä tuo koira sitten jo osaa? Eihän sille toki tarvitse opettaa istumista. Senhän se osaa ihan luonnostaan. Se täytyy opettaa suorittamaan tämä käytös silloin kun sen ihminen antaa äänimerkin tai eleen jonka ihminen on päättänyt tarkoittavan kyseistä käytöstä. Sama koskee muitakin koiralle luontaisia käytöksiä. Opetamme siis näitä käytöksiä tarkoittavat vihjeet koiralle.

Signaali tai vihje. Molemmat käyvät. Itse pidän vihje sanasta sillä se pitää sisällään jännitystä ja toiveen siitä että jotakin kivaa tapahtuu. Monissa television tietokilpailuissa annetaan vihjeitä ja on hurjan jännää arvataanko vastaus jo siitä ”viiden pisteen vihjeestä”. Jos koiralle on opetettu käytös positiivisesti vahvistamalla, siitä saattaa jopa tuntua samalta kun se odottaa vihjettä siitä mitä seuraavaksi saa tehdä.

Käskystä sanana tämän verran. 🙂

käsky

  1. määräys, vaativa kehotus. esim. Tiukka käsky. Lähtö-, pysähtymiskäsky. Antaa jklle, saada jklta käsky tehdä jotakin. Jaella käskyjä. Totella, noudattaa jkn käskyä. Tehdä työ esimiehen käskystä. Sot. esim. Hyökkäyskäsky. Komentajan päiväkäsky. Käsky taisteluun ryhtymisestä. Usk. esim. Jumalan kymmenen käskyä kristittyjen noudatettavaksi tarkoitetut käyttäytymissäännöt, jotka Jumala Vanhan testamentin mukaan antoi alk. Israelin kansalle. Viides käsky: Älä tapa. Ark. esim. Totteli, kun käsky kävi käskettiin.

Yhtä huono kuin käsky-sana on totella- sana. Nehän kuuluvat yhteen. Ovat pari.

Tottelemiseen jotenkin yhdistyy se, että jos eläin ei tee on se tottelematon. Tuhma. Minusta homma menee niin, että jos eläin ei tee, niin se ei osaa vihjettä. Se on siis huonosti koulutettu. Tai sitten tekemättömyyteen on jokin muu syy. Jospa vihjettä ei olekaan yleistetty riittävästi erilaisiin paikkohin ja erilaisille häiriöille.

Tämä on yleisin syy, miksi eläin ei tee käytöstä annetusta vihjeestä. Yleensä me luulemme, että kun eläin on tehnyt käytöksen vihjeestä pari kertaa se jo osaa. No eikä osaa. Eläin tarvitsee todella paljon toistoja. Sen on pitänyt harjoitella samaa käytöstä erilaisissa paikoissa, erilaisilla alustoilla, eri vuorokauden aikoina. Sen on pitänyt harjoitella erilaisilla häiriöillä. Silloin kun paikalla on paljon koiria tai kun ympäristössä on paljon meteliä tai kun skeittari menee ohi jne…

…takaisin vihjeisiin. 🙂

Voit valita omaan suuhusi sopivat vihjeet. Ne voivat olla vaikka kiinaa, jos se sopii suuhusi. Koirasi ei välitä. Olennaista on se, että vihje lausutaan tai viitotaan aina samalla tavalla. Suurin osa meistä käyttää varmaankin istumiselle istu-sanaa ja maahan menemiselle maahan-sanaa.

Näitä sanallisia vihjeitä ei muuten sitten tarvitse huutaa. Koiralla on hyvä kuulo ja se varmasti pitää myös enemmän ystävällisellä sävyllä lausutusta vihjeestä. Voit aivan hyvin kokeilla kuinka hiljaisen äänen koirasi vielä kuulee.

Usein näihin vihjeisiin yhdistyy tahallisia tai tahattomia viittomia tai kehon eleitä, joita koira lukee. Kannattaa pitää mielessä se, että jos luoksetulokutsuun on vahingossa yhdistynyt jokin ele, niin poispäin menevä eläin ei sitä näe ja näin ollen ei ymmärrä vihjettäsi. Koirat käsittääkseni lukevat kuitenkin kehonkieltämme ensisijaisesti. Se kun sattuu olemaan niiden äidinkieli.

Mietin siis käytöksille sopivat vihjeet ja käytän vain niitä kun haluan nähdä jonkin tietyn käytöksen. Se on aika reilua koiralle.